Kirkkohistorian ensimmäinen kirkolliskokouspaneeli

Kirkolliskokousviikon ensimmäisenä päivänä järjestettiin ensimmäistä kertaa kirkolliskokouksen historiassa paneelikeskustelu, jossa keskusteltiin ajankohtaisista kirkon kipupisteistä. Paneelissa istuivat kirkkoherra Pauli Niemelä, jonka tausta on vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä. Piispakuntaa edusti Espoon piispa Kaisa-Mari Hintikka. Kolmas panelisti oli kirkkohallituksen uusi kansliapäällikkö Niilo Pesonen. Herätysliikkeitä edusti Slefin pastori Torsten Sandell. Paneelia ohjasi hiippakuntadekaani Terhi Kaira. Keskustelun alussa ja lopussa arkkipiispa Luoma käytti puheenvuoron.

Paneelikeskustelussa keskusteltiin kolmesta ajankohtaisesta teemasta: kirkolliskokouksen, kirkkohallituksen ja piispainkokouksen välisistä toimivaltasuhteista, piispainkokouksen pastoraalisesta ohjeesta ja lähetysjärjestöjen asemasta.

Paneelikeskustelu toi taas kerran näkyväksi kirkon kahtiajaon. Erityisesti piispainkokouksen pastoraalisen ohjeen käsittely kirvoitti paljon keskustelua. Niemelä ja Sandell näkivät piispainkokouksen kävelleen kirkolliskokouksen päätöksen yli ja pastoraalisen ohjeen aiheuttaneen seurakunnissa suurta hämmennystä. Hintikka ja Pesonen taas puolustivat piispojen ohjetta ja vähättelivät aiheutunutta hämminkiä.

Kirkkohallituksen täysistunnon päätös jättää Sley ja Kansanlähetys ilman virallista kolehtia herätti myös keskustelua. Sandell ja Pesonen haastoivat päätöksen erityisesti siksi, että päätökselle ei ollut mitään perusteita. Hintikka ja Pesonen puolestaan puolustivat päätöstä vaikkakin aika varovasti.

Vielä keskusteluun nostettiin herätysliikkeiden messut, joiden katsotaan olevan kirkkojärjestyksen vastaisia. Pauli Niemelä toivoi, että messujen kohdalla voitaisiin päästä yhteisymmärrykseen. Hintikka toivoi ymmärtävää keskustelua kipeästi eri mieltä olevien välillä.

Keskustelun lopulla Sandell toivoi, että piispainkokous muuttaisi pastoraalista ohjettaan, kirkkohallitus ottaisi kolehtipäätöksen uuteen käsittelyyn ja herätysliikkeille annettaisiin työrauha. Hän toivoi, että kirkko voisi olla katto-organisaatio, jossa monet hyvinkin erilaiset ryhmät voisivat toimia.

Keskustelussa minua häiritsi kaunis puhe siitä, miten kansankirkossa on tilaa ja on suostuttava kipeäänkin keskusteluun ja toisella tavalla ajattelevien kohtaamiseen, ja todellisuudessa tuomiokapitulien päätökset raamattukonservatiiveja kohtaan ovat kuitenkin kovia ja ehdottomia. Omalla tavallaan hyvältä tuntui se, että pienillä herätysliikkeillä näyttää olevan kokoaan suurempi merkitys, sen verran paljon niiden asioihin puututtiin niin itse keskustelussa kuin arkkipiispan puheenvuoroissa.