Sleyn messuyhteisökysely 2026: messuyhteisö on hengellinen koti 

Sleyn messuyhteisöjen tuore kysely kertoo, että yhteisöt ovat vastaajille ennen kaikkea hengellisiä koteja, mutta samalla suhde evankelis-luterilaiseen kirkkoon on kahdessa vuodessa muuttunut: yhä harvempi kuuluu kirkkoon, vaikka enemmistö haluaa pysyä sen jäsenenä myös jatkossa. 

Sleyn messuyhteisöissä toteutettiin helmikuun ja maaliskuun aikana laaja kysely, johon vastasi yhteensä 939 messuyhteisön kävijää eri puolilta. Vastaava kysely toteutettiin viime kerran vuonna 2024, jolloin vastaajia oli yhteensä 901. Kyselyyn saattoi vastata joko verkossa tai paperilla. Kyselyssä pyydettiin palautetta omasta messuyhteisöstä, sen toiminnasta ja kehittämisestä sekä esitettiin lisäksi muutamia viime aikoina esillä olleita kirkkosuhteeseen liittyviä kysymyksiä.  

– Messuyhteisöt ovat Sleyn kotimaantyön selkäranka ja siksi niiden toiminnasta saatu palaute on koko työn kannalta tärkeää, Sleyn kotimaantyön johtaja Juhana Tarvainen kertoo. 

Monille messuyhteisön jäsenille mahdollisuus seurata messua verkon kautta on tärkeä. Kaikki eivät pääse paikalle joka sunnuntai esimerkiksi pitkän välimatkan, työn, sairauden tai perhetilanteen vuoksi. Verkkolähetykset mahdollistavat sen, että messuyhteisön elämään voi osallistua myös silloin, kun paikalle ei pääse. Kyselyn mukaan 39 prosenttia osallistuu messuun netin tai radion kautta usein tai ainakin silloin tällöin. 

– Messut tavoittavat paikalla olevaa laajemman osallistujajoukon verkon kautta. Verkkolähetykset eivät korvaa paikalla olemista, mutta ne laajentavat messuyhteisön vaikutuspiiriä ja pitävät yhteyttä yllä. Monille ne ovat tärkeä osa hengellistä elämää erityisesti silloin, kun elämäntilanne estää paikan päälle tulemisen, Tarvainen sanoo.

Kyselyssä vastaajia pyydettiin kertomaan messuyhteisöjen vahvuuksista. Vastauksissa toistuivat erityisesti seuraavat asiat: selkeä ja turvallinen luterilainen opetus, lämmin ja kodikas ilmapiiri sekä kristittyjen välinen yhteys. Kehittämiskohteeksi mainittiin uusien ihmisten tavoittaminen. 

Tarvainen kertoo kyselyn todenneen ainakin sen, että messuyhteisö ei ole vain tapahtumapaikka, vaan hengellinen koti.  

– Avoimissa vastauksissa messuyhteisöstä ei puhuta tilaisuutena tai tapahtumana, vaan seurakuntana, jossa kuullaan Jumalan sanaa, saadaan ehtoollinen, eletään yhdessä toisten kristittyjen kanssa ja kasvatetaan lapsia uskossa. Peräti 90 % vastaajista vastasi yksinkertaisesti, että oma messuyhteisö on itselle hengellinen koti, Tarvainen kertoo.   

– Vaikka vältämme puhetta yhteisöistä seurakuntina, käytännössä ne ovat monelle juuri sitä. Messuyhteisö ei ole enää vain lisä oman seurakunnan rinnalla, vaan osalle ainoa ja ensisijainen paikka, jossa elää seurakunnan elämää, hän jatkaa. 

Kyselytulosten mukaan Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuului edelleen suuri valtaosa messuyhteisöjen kävijöistä.  

– Kirkkosuhde on edelleen vahva, vaikka melko suuri muutos kahdessa vuodessa on tapahtunut. Vuonna 2024 kirkkoon kuului 90 % vastaajista, vuonna 2026 osuus on 82 % vastanneista. Samaan aikaan yhä useamman vastaajan jäsenyys muodostuu Evankeliumiyhdistykseen ja omaan messuyhteisöön, Tarvainen kertoo.   

– Tarkemmin katsellessa vastauksia huomaa, että kirkon jäsenyys vähenee ja yhteys omaan paikallisseurakuntaan heikkenee erityisesti siellä, missä messuyhteisöjen toimintaa on pyritty rajoittamaan paikallisseurakunnan tai tuomiokapitulin toimesta, hän pohtii. 

Kyselyyn vastanneista noin 62 % vastaajista suhtautui erittäin myönteisesti tai melko myönteisesti siihen, että herätysliikkeet muodostaisivat viiden vuoden sisällä uuden kirkon. 

– On tärkeää huomata, että vain 12,6 % vastanneista katsoi, että uusi kirkko pitäisi perustaa jo nyt. Suurimman osan mielestä sellaisen aika ei ole ainakaan vielä. Vastauksissa toistuu ajatus, että kirkosta ei haluta lähteä kevyin perustein, mutta jos kirkon oppi muuttuu, herätysliikepappien pappisoikeuksia rajoitetaan tai messuyhteisöjen elämä käy mahdottomaksi, tilanne voi muuttua, Tarvainen kertoo. 

Kyselyyn vastanneista alle 30-vuotiaista 96 % kuuluu Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon, mutta samaan aikaan tämä joukko suhtautui muita myönteisemmin ajatukseen uudesta kirkosta.  

– He etsivät paikkaa kirkon sisältä, jossa voivat elää kristittyinä, ja moni nuorista avokysymyksiin vastanneista vastasi haluavansa pysyä kirkossa niin kauan kuin mahdollista. Kyselyn perusteella toinen perustettava kirkko ei ole useimmille ensimmäinen vaihtoehto. Sleyn toimintaan osallistuvat eivät ensisijaisesti etsi toista kirkkoa, vaan paikkaa, jossa elää kristityn elämää, olla Jumalan sanan äärellä, käydä ehtoollisella ja elää yhteydessä toisten kristittyjen kanssa, Tarvainen kertoo. 

– Mielenkiintoinen muutos näkyy myös avoimen palautteen sisällössä. Vuonna 2024 ihmiset kommentoivat ennen kaikkea messuyhteisöä ja sen toimintaa, mutta vuonna 2026 vastauksissa kommentoitiin usein kirkon tilannetta. Kirkkokysymys on tullut monelle henkilökohtaiseksi kysymykseksi. Monelle kysymys ei ole ensisijaisesti uuden kirkon perustamisesta, vaan siitä, voiko nykyisessä kirkossa elää kristittynä täysipainoista elämää. Monet kirjoittivat, etteivät halua erota kirkosta, mutta pelkäävät tilanteen ajautuvan siihen, jos messuyhteisöjen toiminta vaikeutuu tai estyy, hän jatkaa.  

Tuloksia hyödynnetään messuyhteisöjen kehittämisessä ja tulevaisuuden suunnittelussa.  

 – Kiitän lämpimästi kaikkia kyselyyn vastanneita. Vastaukset auttavat ymmärtämään paremmin messuyhteisöjen tilannetta ja rakentamaan niiden tulevaisuutta, Juhana Tarvainen päättää. 

Lue lisää analyysiä 15.4. ilmestyvästä Sanansaattaja 7/2026 lehdestä.