Sleyn tahto on toimia kirkossa – evankeliumista tinkimättä

Viime päivinä on käyty keskustelua herätyskristittyjen asemasta Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa. Esillä on ollut myös kysymys uusista kirkollisista rakenteista. Siksi on hyvä sanoa selvästi, mistä Sleyn linjassa on kyse.

Sleyn tahto on toimia kirkossa. Emme etsi irtautumista emmekä tavoittele uutta kirkollista rakennetta omasta aloitteestamme. Sley on evankelinen herätysliike, joka toimii Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sisällä. Olemme kirkon lähetysjärjestö ja haluamme palvella kirkkoa kirkon oman luterilaisen tunnustuksen pohjalta.

Tehtävämme on julistaa Kristusta, vahvistaa seurakuntia, kutsua ihmisiä evankeliumin osallisuuteen ja tukea kristittyjä heidän uskonelämässään. Teemme tätä työtä kirkon parhaaksi, emme kirkkoa vastaan. Siksi haluamme myös etsiä ratkaisuja kirkon sisällä ja käydä keskustelua rakentavasti silloinkin, kun kysymykset ovat vaikeita.

Samalla pidämme kiinni siitä, että kirkossa tulee olla todellinen tila tunnustuksen mukaiselle hengelliselle elämälle. Tämä tarkoittaa sanan ja sakramenttien, jumalanpalveluksen ja rukouksen, kristillisen opetuksen, lähetystyön ja lasten kristillisen kasvatuksen mahdollisuutta. Nämä eivät ole järjestöpoliittisia erityistoiveita, vaan kristityn hengellisen elämän perustarpeita.

Viime vuosina on käynyt selväksi, että herätyskristillinen jumalanpalveluselämä ja siihen liittyvä hengellinen työ joutuvat usein ahtaalle. Jos kirkon päätöksenteossa ja käytännön ratkaisuissa kavennetaan mahdollisuuksia hoitaa hengellistä elämää sanan ja sakramenttien varassa kirkon tunnustuksen mukaisesti, tilanne on vakava. Silloin kyse ei ole vain jonkin järjestön toimintaedellytyksistä, vaan siitä, onko kirkossa todellista tilaa jäsenille, jotka sitoutuvat sen omaan luterilaiseen tunnustukseen.

Hengellistä elämää ei voida lopullisesti sammuttaa hallinnollisilla päätöksillä. Jos Jumalan sanan julistukselle, rukoukselle, kristilliselle opetukselle, jumalanpalveluselämälle ja ehtoollisyhteydelle ei jätetä todellista tilaa kirkon sisällä, kysymys niiden jatkumisen muodosta nousee väistämättä esiin. Tämä ei synny Sleyn halusta irtautua, vaan siitä, että kristillinen elämä tarvitsee sanan, sakramentit ja seurakunnallisen yhteyden. Missä Kristus hoitaa omiaan sanallaan ja sakramenteillaan, siellä hänen kirkkonsa elää.

Pidämme kiinni evankeliumista, Raamatusta, luterilaisesta tunnustuksesta ja kutsusta viedä sanoma Kristuksesta kaikille. Siksi jatkamme työtämme kirkossa niin kauan kuin kirkossa on tila tehdä tätä työtä evankeliumin ja luterilaisen tunnustuksen pohjalta – levollisesti, rukoillen ja yhdessä.