Keskustelualoite herätysliikejärjestöjen messuyhteisöistä

Ensimmäistä kertaa kirkolliskokouksen historiassa kokoukseen tuotiin keskustelualoite – siis aloite, jonka ei ole tarkoitus johtaa varsinaiseen päätökseen, mutta joka nostaa esiin asian, josta halutaan yhdessä keskustella. Aloitteessa kannettiin huolta siitä, että herätysliikejärjestöjen messuyhteisöille ei järjesty tilaa kirkossa. Aloite alkoi sanoilla: ”Kirkolliskokous keskustelee siitä, miten Suomen evankelis-luterilaisen kirkon yhteydessä toimiville herätysliikkeille ja muille jumalanpalvelusyhteisöille turvataan mahdollisuus järjestää säännöllistä jumalanpalveluselämää luterilaisen tunnustuksen mukaisesti kirkon yhteydessä myös silloin, kun niiden toiminta perustuu perinteiseen virkakäsitykseen.” Aloitteen ensimmäinen allekirjoittaja oli Kai Niemelä.

Keskustelulle oli varattu aikaa tunti, ja yksittäiset puheenvuorot saivat kestää korkeintaan kaksi minuuttia. Kaikki halukkaat eivät saaneet pitää puheenvuoroaan.

Keskustelussa kävi hyvin selväksi se, että perinteistä virkakäsitystä käytännössä toteuttaville messuyhteisöille ei löydy ymmärrystä eikä tilaa kirkon rakenteiden sisältä. Puheenvuoroja käytettiin 28 kappaletta, joista kuusi oli myönteisiä messuyhteisöille. Monet puheenvuoroista olivay täynnä vahvaa tunnetta, ja erityisen paheksuttavana pidettiin sitä, että tällainen aloite yleensä tuotiin keskusteltavaksi ja vieläpä sellaisella kokousviikolla, jolla  juhlitaan naisten pappeuden 40-vuotista taivalta.

Oman puheenvuoroni päätin sanoihin: ”Messuyhteisöjen elämää ei voi tukahduttaa hallinnollisin toimin. Tuomiokapitulien toteuttamat yhteisöjen toimintaa rajoittamaan tarkoitetut toimenpiteet ovat ennemmin johtaneet niiden kasvuun. Piispat ja tuomiokapitulien jäsenet: on teidän käsissänne, saavatko nämä messuyhteisöt ja niiden jäsenet jatkaa elämäänsä sellaisina kuin ovat osana kirkkoa vai ajautuvatko ne kirkon ulkopuolelle.”