Herätysliikkeiden paikka kirkon keskellä

Viime viikonlopun Maata Näkyvissä -festarit vietettiin Turun Gatorade Areenalla 40. kertaa. Ne kokosivat yhteen 123 seurakuntaryhmää ja viikonlopun kävijät yhteenlaskettuna 15 600 osallistujaa. Edellisen vuoden kävijämäärä oli noin 13 700 osallistujaa. Tapahtuma jatkaa nyt koronavuoden jälkeen kasvuaan ja sen tulevaisuus näyttää valoisalta.

Nämä Festarit osoittavat miten merkittävä asia tapahtuma on ollut ja on yhä. Tapahtuman 1 200 vapaaehtoista vastuunkantajaa piti huolen siitä, että niin 123 paikallisseurakuntien ryhmää kuin muut Maata Näkyvissä -festareiden osallistujat pystyivät nauttimaan festariviikonlopusta.

Samalla viikonloppu oli merkittävä hetki aikanamme, jolloin kirkon sisäisessä kiristyneessä keskustelussa, joka on koetellut keskinäistä luottamusta. Viime aikojen julkiset sananvaihdot ovat tuoneet esiin tilanteen, jossa toisistaan etääntyminen ovat saaneet sijaa ja sielläkin, missä kristittyjen tulisi olla toisensa tukena.

Maata Näkyvissä -festarit ovat upea tapahtuma, jossa kuuluu toinen ääni: tahto etsiä yhteyttä, kohdata, kuulla toisiamme ja rakentaa kirkkoa yhdessä. On tahto sanoittaa se, mikä on kirkollemme arvokasta ja pysyvää ja mitä kohti on mahdollista kulkea yhdessä.

Herätysliikkeet ovat alusta asti olleet olennainen osa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon elämää. Ne ovat vahvistaneet kirkon hengellistä elämää, pitäneet esillä evankeliumin vapauttavaa sanomaa, kantaneet vastuuta lähetystyöstä ja rakentaneet hengellisiä koteja. Ne ovat myös olleet valmiita rakentamaan uutta ja kantamaan siitä vastuuta.

Yhteinen matka jatkuu

Vastakkainasettelun sijaan on etsittävä tietä, joka edistää kirkon parasta ja sen rakentumista. Me emme tule olemaan kaikista asioista yksimielisiä. Emme ole olleet sitä ennenkään. Mutta kristillinen kirkko ei elä täydellisestä yksimielisyydestä, vaan yhteisestä Herrasta, joka liittää meidät yhteen.

Toivottavasti paikallamme emme edistä rähjäämistä, taistelumentaliteettia tai uhmaa, vaan edistämme keskustelua, joka tunnistaa sen, missä olemme samaa mieltä, vaikka myös sanoittaisi avoimesti asiat, joissa ajattelemme eri tavoin. Ennen kaikkea on tärkeää yhdessä etsiä ratkaisuja, jotka rakentavat kirkkoa ja sen yhteyttä eivätkä murenna sitä.

Toivon ja rukouksen tie

Sleyn Nuorisotyön johtaja Juha Heinonen muistuttaa ensi vuoden Festareiden otsikosta: ”Kaikki olisivat yhtä”. Se viittaa Roomalaiskirjeen 15. luvun opetukseen, joka ohjaa meitä kristittyjä nöyryyteen ymmärtämään omistamme poikkeavia mielipiteitä paremmin. Rukouksemme on, että kirkkomme sisäinen keskustelu voisi kulkea erimielisyyksienkin keskellä kohti sovintoa – ei siksi, että vaikeat kysymykset katoaisivat, vaan siksi, että Kristuksen rakkaus kantaisi niiden keskellä. Me olemme valmiita käymään tätä matkaa yhdessä.