”Jos mahdollista, voitteko auttaa meitä?”

 

Pressukirkkojen lisäksi tärkeää on nyt rakentaa koulutusmahdollisuuksia, kirjoittaa Sleyn lähetti Antti Saarenketo raportissaan Bidi Bidin pakolaisleiriltä Ugandassa.

Silmänkantamattomiin näkyy valkoisia, YK:n logoilla varustettuja pressuja, jotka täplittävät keskipäivän hohtavassa auringonpaisteessa väreilevää Ugandan kuivaa rajaseutua. Maan pohjoisosassa sijaitsevalla Bidi Bidin pakolaisleirillä pressukatoista kyhätyt majat ovat lisääntyneet rajusti. Asukkaita leirillä on nyt lähes 300 000. Jokaisella heistä oma surullinen tarinansa. Koti on jäänyt Etelä-Sudaniin, ehkä se on poltettu. Monella ovat raskaina mielessä väkivallan järkyttävät muistot. Monet kaipaavat menettämiään omaisia.

”Kuinka kauan?”

Yksin Ugandan puolella eri leireillä elää jo 800 000 eteläsudanilaista. Muualla naapurimaissa heitä on saman verran lisää. Etelä-Sudanin tilanteeseen ei näytä löytyvän poliittista ratkaisua. Nyt puhuvat väkivalta ja aseet omaa säälimätöntä kieltään. Ei ihme, että monien minunkin tuntemieni seurakuntalaisieni huulilta purkautuu raskas huokaus: ”Herra, kuinka kauan vielä? Kuulethan huutomme.”

Sley pyrkii yhdessä Etelä-Sudanin luterilaisen yhteistyökirkkomme kanssa tekemään osansa auttaakseen sisariamme ja veljiämme. Suurin osa leiriläisistä on naisia ja lapsia. Olin kahden lähettitoverin, Pekka Jauhiaisen ja Pauli Vanhasen kanssa kartoittamassa ja suunnittelemassa työtä ja avusta Pohjois-Ugandan leireillä. Palasimme matkaltamme maaliskuun puolivälissä.

Niin sanotut pressukirkot, joita syntyy koko ajan lisää, ovat kuin virkistäviä keitaita kaiken inhimillisen hädän keskellä. Niitä johtavat kirkkomme evankelistat, jotka ovat itsekin pakolaisina perheineen. Lähitulevaisuudessa kirkko lähettää alueelle myös pastoreita. Moyon leirillä on seurakunta, jota johtaa diakonissa Rose Atto. Hänellä on jo yli 150 seurakuntalaista ja kastekoulussa on yli neljäkymmentä. Seurakunta perustettiin joulukuussa.

Haaveena saada käydä koulua

On monia tapoja auttaa. Erityisen sydäntä särkevää oli nähdä viisitoistavuotiaita tyttöjä, joiden vanhemmat oli surmattu. Heidän pyyntönsä ei jätä minua rauhaan. Nöyrästi ja kyynelsilmin he pyysivät: ”Jos on mahdollista, voitteko auttaa meitä.” Kaikilla heillä oli haaveena jatkaa koulua. Se onkin yksi asia, johon pyrimme vastaamaan.

Koetamme saada edes joillekin koulupaikan leirin ulkopuolella. Luokkakoot leirillä ovat 200–700 oppilasta luokkaa kohti. Koulutusmahdollisuuksien järjestäminen pakolaisseurakuntien evankelistoille ja aktiiveille on erittäin tärkeää, jotta he voivat jakaa hengellistä apua seurakuntalaisilleen ja ympärillä oleville ihmisille. Traumatisoituneiden ihmisten kohtaaminen siihen koulutettujen henkilöiden avulla on myös yksi tärkeä tavoitteemme. Jokapäiväiseen elämään liittyvät haasteet, kuten ruoka, vaatteet ja asuminen, ovat suuria haasteita näillä nopeasti syntyneillä leireillä, jossa asuu valtavia ihmismääriä.

Ps.41:2 ”Hyvä on sen osa, joka pitää huolta avuttomasta. Sitä ihmistä Herra auttaa hädän päivänä.”

Pakolaisleirien pressuteltoissa on täyttä.

Videoblogi näyttää kriisin kauheuden

Sleyn kevätkeräys auttaa nälänhädän uhreja Ugandassa. 

Laajoja joukkoja koskeva nälänhätä ja sen uhka on seurausta Etelä-Sudanin sisällissodasta. Humanitäärinen kriisi on nopeasti kasvanut maailman suurimpien joukkoon, mutta harva sitä tuntuu tuntevan. Syy on selvä: media ei ole siitä kiinnostunut.

– Etelä-Sudanin kriisin ongelma on, että se tapahtuu alueella, jolla ei ole suurvaltojen intressejä. Siksi se ei nouse esiin länsimedioissa, eikä ihmisillä ole siitä tietoa. Ei edes 20 hengen surma Etelä-Sudanissa nouse missään otsikoihin, kertoo alueella työtä tekevä Sley lähetti Antti Saarenketo.

Nostaakseen hädän verkkokalvoillemme Saarenketo lähettikollegoineen on nyt alkanut kuvata lyhyitä blogimaisia videoita. Kahdeksan lyhyttä videota on jo näytillä ja eteenpäin jaettavana Sleyn Facebook-sivuilla. Sosiaalisessa median ja siellä erityisesti videomateriaalin käytössä on suuri mahdollisuus nostaa vaiettuja näkökulmia mediaan, josta ihmisten toinen toisilleen jakamat mediat ovat jo valtava osa.

Mitä annettavaa erityisesti Sleyn työllä on Ugandan pakolaisleireille?

Miksi olette paikan päällä, ettekä vaikuta ainoastaan suurempien, kansainvälisten järjestöjen kautta?

– Työskentelemme yhteistyössä paikallisen luterilaisen kirkon, eli Etelä-Sudanin ja Sudanin luterilaisen kirkon johdon kanssa. Ja meillä on yhdessä näkemys siitä, miten pitkäkestoinen tästä kriisistä on tulossa ja mitä sellaista voidaan tehdä, jolla on myös mahdollisimman pitkäkestoinen vaikutus.

Akuuttia ruoka- ja vaateapua tarvitaan tietenkin jatkuvasti, mutta yksin sillä ei varusteta paikallisia työskentelemään olojensa parantamiseksi. Siksi Sley suunnittelee kohdistavansa apunsa kolmeen pitkäkestoisesti vaikuttavaan tarpeeseen.

– Ensinnäkin haluamme auttaa paikallisia seurakuntia saavuttamaan toimintakyvyn näissä olosuhteissa. Kriisissä tarvitaan myös hengellistä työtä, ja nämä ihmiset itsekin kurkottavat Jumalan puoleen. Pressukirkkomme ja evankelistojen kouluttamisen tukeminen on keinomme tässä, Saarenketo listaa.

– Toiseksi näemme, että leirien ihmiset ovat joutuneet kokemaan hyvin traumaattisia asioita. Siksi haluamme kouluttaa alueelle henkilöitä, jotka ovat erikoistuneet traumojen hoitoon.

Kolmanneksi Sley aikoo tehdä kaikkensa koulunkäynnin mahdollistamiseksi mahdollisimman monelle leirien lapsista ja nuorista.

Paljonko varoja Ugandaan tällä hetkellä tarvittaisiin?

– Ongelma on niin suuri, että tarve on tietenkin pohjaton. Mutta jo muutamilla kymmenillä tuhansilla hyvin kohdennettua apua voimme saada aikaan suuria, Saarenketo vetoaa.

 

Ugandan leirien videoblogin löytyvät Sleyn Facebook-sivulta http://www.facebook.com/sleyfi/
Sleyn Kevätkeräykseen 2017 voi osallistua keräyssivuilla
www.taivaallinenlahja.fi

Jaa tämä artikkeli



Lisää artikkeleita: