Mieti mitä suustasi päästät!

Kaksi tuoretta tapausta ovat osoittaneet, minkälainen merkitys käyttämällämme kielellä on.

Ensimmäinen näistä liittyi poliitikon tv-esiintymiseen, jossa käytettiin sanoja kuten ”väestönvaihto” ja ”heikkolaatuiset tulokkaat”. Toisessa sanomalehden kirjoitus kuvasi Sleytä ”kapinaliikkeenä”, jota pitäisi ”savustaa” kirkon ulkopuolelle kirkon ”liha- ja rahapatojen ääreltä”, ja jonka yhteyksiin Inkerin kirkkoon vihjattiin liittyvän jopa linkkejä Kremlin patrioottiseen hurmokseen.

Näillä kahdella on yhteistä. Kieli luo todellisuutta, muokkaa mielikuvia ja vääristää käsityksiä. Sanat ei koskaan ole vain sanoja, vaan niillä muokataan ajattelua ja vaikutetaan tunteisiin. Kun kielenkäyttöön vakiintuu tietyt termit, ne omaksutaan yleiskieleen ja ne vaikuttavat käsityksiin.

Tunnetun propagandaministerin kerrotaan sanoneen, ”Kun valhetta toistetaan riittävän monta kertaa, se muuttuu totuudeksi.” Väite ei ollut hänen keksimänsä, vaan asiaa on tutkittu useampaan kertaan kansainvälisesti ja psykologiassa sitä kutsutaan lumetotuusvaikutuksesi. Kun valhetta tai väärää väittämää toistaa tarpeeksi monta kertaa, ihmiset alkavat pitää sitä totena. Tutkijoiden mukaan edes älykkyys tai analyyttinen ajattelu ei suojaa tältä vaikutukselta.

Sanoista tekoihin

Sekä A-studion tapahtumat että Helsingin Sanomien pääkirjoitus osoittavat, kuinka kieli helposti kääntää keskustelun pois tosiasioista mielikuviin. Kun totuus jää sivuun ja kielen luoma maailma elämään, tällöin ei ainoastaan satuteta toisen mainetta, vaan se kääntyy kaikkein heikoimpia vastaan. Kun poliitikko toistaa A-Studiossa sanoja ”väestönvaihto” ja ”heikkolaatuiset tulokkaat”, niihin liittyvät mielikuvat alkavat normalisoitua mielissämme tai kun sanomalehden pääkirjoitus toistaa termejä ”ultravanhoilliset”, ”kapinaehtoolliset” tai ”naisia ja vähemmistöjä tallovat”, syntyy kuva, että Sley olisi salamyhkäinen, taantumuksellinen ja vaarallinen. Siitä mikä on totta ei välitetä, kun omaa tarkoitusta voidaan ajaa likaamalla toisen maine sanojen voimalla.

Jokainen kristitty on kutsuttu puolustamaan rauhaa ja oikeudenmukaisuutta. Sitä puolustetaan parhaiten sanoilla. Toivon, että kaikissa keskusteluissa varomme luomasta mielikuvia, jotka myrkyttävät tai tahraavat toista. Silloinkin, kun toinen on kovin toisenlainen tai ajattelee toisella tavalla kuin itse, puhu totta, oikein ja tulkitse lähimmäisesi sanat hänen parhaakseen.

Luther selittää tavattoman yksinkertaisesti kahdeksannen käskyn selityksessä mistä tässä on kyse: ”Tässä on kysymys siitä, ettei kenenkään tarvitse elää ihmisten parissa julkisesti häväistynä ja kaikkien halveksimana. Yhtä vähän kuin Jumala tahtoo, että lähimmäisen rahaan ja omaisuuteen kajotaan, yhtä vähän hän tahtoo, että tämän maine, kunnia ja nuhteettomuus riistetään tai saa kolhuja.”

Myös Raamattu velvoittaa puhumaan vain sitä mikä on totta eikä mustamaalaa toista. Lisäksi on syytä vahtia omia sanoja tilanteissa, joissa tekisi mieli sivaltaa kielellä ikävästi toista. ”Älkää vastatko pahaan pahalla älkääkä herjaukseen herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa. Siihen teidät on kutsuttukin, jotta perisitte siunauksen.” (1. Piet. 3:9)

Mikä sitten on tämä ”ultravanhollinen” ääriliike? Se on kirkkomme 150 vuotias lähetysjärjestö ja herätysliikeliike, jonka sydämessä on luottamus Jumalan rakkauteen ja Kristuksen sovituskuolemaan. Olemme tuhansille, niin kirkkomme työntekijöille, luottamushenkilöille, vapaaehtoisille kuin toimintaan osallistuville hengellinen yhteisö, jossa iloitaan armosta ja rakennetaan kirkkoa jatkossakin hyvillä mielin, eikä ”pahalla tuulella”, vaikka sitä roiston roolia toimittaja koittikin antaa. Emme pyri eroon kirkosta, vaan elämme sen yhteydessä ja jäseninä jatkossakin.