Päivän Manna 10.11.

Pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden. (Ps. 51:3)

Tästä näemme, ettei Daavid yritä itse sovittaa syntejään eikä etsi loukkoa, jossa hän pyrkisi valmistamaan itseään armoon. Hän kiirehtii heti Jumalan luo ja hänen laupeutensa turviin. Tämä laupeus on hänelle tuttu Jumalan lupausten perusteella. Hänen sydämensä ja ymmärryksensä ei ole sitä hänelle opettanut. Sillä kun synti on käsillä, järki pakenee Jumalaa eikä voi korottautua kirkkaan selkeästi uskomaan, että syntinen voi löytää armon ja laupeuden. Sitä taitoa me emme siis opi itsestämme vaan Pyhän Hengen voimasta.

Sydämemme puutarhassa kasvaa kuitenkin monenlaisia ohdakkeita. Niinpä ajattelemme: Voi, minä olen syntinen, mutta Jumala on pyhä ja vihastuu minuun.

Tällaisia ohdakkeita emme pysty repimään irti omastatunnostamme. Omatuntomme ei pysty kuvaamaan Jumalaa syntiselle hyväksi ja armolliseksi. Vain Pyhä Henki voi sen tehdä, emme me. Se on hänen lahjansa. Pyhän Hengen avulla Daavid purjehtii näiden vaarallisten karien lomitse, pitäytyy Jumalan sanomattomaan laupeuteen ja sanoo: Sinun laupeutesi on suuri, mutta minä olen kirottu syntinen, joka olen elänyt ja yhä elän syntisesti. Koko elinaikanani en voi päästä synnistä. Tunnustan siis sinulle syntini. Samalla tunnustan, että sinä olet laupias ja että sinun hyvyytesi on kaikkia syntejäni suurempi.