Päivän Manna 12.11.

Kaikki, mitä Isällä on, on minun. (Joh. 16:15)

Kristus ei sano: Isällä ei ole mitään muuta, tai: Kaikki on yksin Isän, minulla ei ole mitään, tai: Kaikki on Isän, mutta se kaikki, mikä on Isän, on myös minun. Tällähän hän selvästi sanoo, että Isällä ja Pojalla on sama jumaluus. Ja kaikki se, mikä on Isän ja Pojan on myös Pyhän Hengen. Herra sanookin: Hän ottaa minun omastani ja julistaa teille. Mistä omastani? Epäilemättä siitä omasta, mikä on Isällä. Pyhä Henki ottaa siis koko täyden jumaluutensa Isältä ja Pojalta.

Herra sanoo myös: Niin kuin Isällä on elämä itsessänsä, niin hän on antanut elämän myös Pojalle, niin että myös hänellä on elämä itsessänsä. Tämä kaikki sanotaan Pojan ensimmäisestä, iäisestä, jumalallisesta syntymästä. Toisessa, ihmiseksi syntymisessä hänelle on myös annettu kaikki voima, kuitenkin ajassa, ei iäisyydessä. Kristuksen ihmisyys ei näet ole iäisyydestä kuten hänen jumaluutensa. Mutta siitä hetkestä, jona jumaluus ja ihmisyys yhtyivät yhdeksi persoonaksi, ihminen, Marian poika, on kaikkivaltias, iankaikkinen Jumala ja siksi häntä myös kutsutaan. Hänellä on nyt kaikki voima, hän on luonut ja ylläpitää kaiken. Jos uskova sydämessään tätä ajattelisi ja käsittäisi tämän, ei ihme, jos hän suuresta ilostaan kuolisi ja ilosta jälleen heräisi henkiin.

Mikä ihme onkaan, että Jumala on ihminen, puhuu ja elää ihmisten kanssa, vieläpä kuolee meidän edestämme!