Päivän Manna 14.11.

Jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä. (Room. 8:17)

Tästä kuulet kristittyjen ylhäisen maineen, kunnian ja kirkkauden. Jätä maailmalle sen loisto, komeus ja kunnia, mikä parhaimmillaan merkitsee vain sitä, että he ovat perkeleen lapsia. Niin, punnitse itse, mitä se tietää, että köyhällä ja kurjalla syntisellä on Jumalan edessä niin suuri kunnia, ettei häntä sanota Jumalan orjaksi tai palvelijaksi, vaan Jumalan pojaksi ja perilliseksi. Kuka voisi tällaista kyllin ylistää! Sitä ei voi kuvailla eikä käsittää.

Tässä näkyy nyt kuitenkin suuri inhimillinen heikkoutemme. Jos näet uskoisimme tämän tosissamme ja epäilyksettä, mitä me siis pelkäisimme? Kuka tahtoisi tai voisi vahingoittaa meitä? Joka siis voi sydämestään sanoa Jumalalle: Sinä olet minun rakas Isäni ja minä olen sinun lapsesi, voi todella uhmata kaikkia helvetin perkeleitä ja ilomielin halveksia maailman vastarintaa ja vihaa. Hänellähän on tässä Isässä sellainen Herra, jonka edessä kaikkien luotujen täytyy vavista. Hänen tahtomattaan ne eivät voi saada mitään aikaan. Lisäksi hänellä on sellainen perintö ja valta, jota ainoakaan luotu ei kykene vahingoittamaan eikä häneltä riistämään.