Päivän Manna 17.11.

Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat. (1. Kor. 1:21)

Ellei uskovien järki ponnistelisi tätä Jumalan viisautta vastaan, meillä olisi jo tässä elämässä paratiisi ja pelkkää iloa vailla surua ja huolta. Mutta turmelus on todellisuutta pyhissäkin. Se vastustaa Jumalan viisautta ja kokee, että Jumala ei kuule syntisen rukouksia, vaan vihaa heitä. Tämä on lihallisen turmeluksen viisautta, joka vastustaa Jumalan viisautta. Yllä olevin sanoin apostoli käy siis tämän maailman viisauden kimppuun aivan kuin hän sanoisi: Maailman viisaus on ilmeinen ja kaikille tuttu. Se on ihanan kaunista, mutta Jumalan silmissä se on täysin arvotonta, jopa silkkaa valhetta ja hulluutta. Oikeaa joskin salattua viisautta on ainoastaan se, että tunnustetaan Jumala yksin vanhurskaaksi ja että me kaikki olemme syntisiä. Tunnustetaan myös, että Jumala ei tahdo hylätä syntisiä, jotka turvautuvat hänen laupeuteensa, vaikka eivät ole sitä ansainneet. Hän tahtoo tehdä heidät autuaiksi armosta, ilmaiseksi.

Tämä on se Jumalan viisaus. Mutta kirottua on kaikki se, mitä tämän vastaisesti opetetaan, uskotaan tai tehdään iankaikkisen elämän voittamiseksi. Jumalalle kelpaa näet vain tämä salattu viisaus ja voima.