Päivän Manna 26.11.

Uskon kautta Aabraham oli kuuliainen, kun hänet kutsuttiin lähtemään siihen maahan, jonka hän oli saava perinnöksi, ja hän lähti tietämättä, minne oli saapuva. (Hepr. 11:8)

Aabrahamin oli jätettävä maansa tietämättä, minne oli saapuva. Se oli vaikea ja suuri uskon taistelu ja koettelemus. Hän menee kuitenkin sinne, minne tuuli puhaltaa.

Mutta mitä hän silloin itse asiassa tekee? Hän ottaa mukaansa vain tämän Jumalan antaman sanan: Minä tahdon siunata sinua. Uskolla on näet niin tarkat silmät, että se näkee pimeydessä, missä ei ole mitään valoa. Usko näkee siinä, missä ei mitään voi nähdä, tuntee siinä, missä ei mitään voi tuntea.

Tämä on kirjoitettu meidän tähtemme, että mekin oppisimme riippumaan hänen sanassaan. Siinä hän on luvannut hoitaa ja varjella ruumiimme ja elämämme, vieläpä sielummekin, vaikka siltä ei näytä eikä tunnu. Mutta koetahan vain luottaa siihen, vaikka näyttäisikin siltä, että kaikki menisi nurin. Jumala antoi Aabrahamin odottaa kauan lupauksen täyttymistä. Vaikka se nytkin viipyisi, älä kuitenkaan lakkaa uskomasta, sillä hän antaa odottaa itseään vahvistaakseen uskosi.