”Ihanat ovat ilosanoman tuojan askelet”

Päivi ja Hiroaki Yoshimuran lähettikirje 3 /2026

3.5.2026

”Kultainen viikko”

Japanissa parhaillaan eletään kultaisen viikon loma-aikaa. Tähän mahtuu muutama kansallinen vapaapäivä ja näiden lisäksi monet saavat lomaa välipäivät, joten yhtäjaksoinen vapaa on monelle viikon mittainen. Kultaisella viikolla on pitkä perinne. Sitä on alettu viettämään sota-ajan jälkeen. Silloin hallitus asetti muutaman vapaapäivän huhti-toukokuun vaihteeseen. Elokuvat olivat loma-ajalla suosittuja ja kyseisen viikon aikana tulot nousivat huikeasti. Tulojen perusteella viikkoa alettiin kutsua ” kultaiseksi viikoksi”. Nykyään ihmiset matkustavat kotimaassa ja ulkomaille eri matkakohteisiin. Kaukojunat ovat täysiä, moottoriteillä on pitkiä ruuhkia, lentokentät ja turistikohteet ovat ruuhkaisia. Toisaalta tämä vuodenaika on yksi kauneimmista, jolloin uusi vihreys kukoistaa ja kukkaloistoa saa ihailla. Myös sää lämpötilan suhteen on suotuisa ulkoiluun ja erilaisiin aktiviteetteihin.

Sakura-aikana saimme ihailla kaunista kukintaa. Näkymä sykähdyttää vuodesta toiseen. Nyt atsaleat kukkivat parhaillaan tuoden kaunista väriloistoa kaupunkiin.

Pääsiäisen aika

Seurakunnassa maalis-huhtikuu on ollut vuoden yksi vilkkaimmista ajoista. Normaalien jumalanpalveluksien ja piirien lisäksi oli monenlaista pääsiäisen ohjelmaa. Viikot täyttyivät suunnitteluista, valmisteluista ja toteutuksista. Iloksemme pääsiäisen ajankohtaan sijoittui Japanin projektilähetystyöntekijöiden Päivi ja Martti Poukan matka. Tällä kertaa heidän työpanoksensa keskittyi Suomi-kirkolle ja saimme toteuttaa monta yhteistä tapahtumaa.

Palmusunnuntaina jumalanpalveluksen jälkeen hiljennyimme Jeesuksen kärsimystien tapahtumiin. Poukkien johdolla Via Dolorosan sana-, kuva-, ja musiikkiesitykset sekä yhteiset kärsimysajan virret puhuttelivat ja valmistivat mieliä hiljaiseen viikkoon. Pitkäperjantaina kokoonnuimme vielä jumalanpalvelukseen.

Pääsiäislauantaina oli vuorossa lasten pääsiäisaiheinen ruokapiiri. Tälläkin kertaa oli vanhempia lastensa kanssa ja tekeminen sujui reippaasti jutellen ja kuulumisia vaihdellen. Päivä oli vauhdikas täynnä ohjelmaa: leipomista, puuristin ja kananmunien koristelua ja välillä leikkimistä. Hiljentyminen hartauteen pääsiäisen sanoman äärelle sujui hyvin ja lasten iloinen, kirkas laulu kaikui salissa. Lapset saivat vielä Päivi Poukan tekemän pääsiäisaiheisen kalenterin. Lisäksi oli vielä yllätyksenä, suklaamuna, jota täällä ei tunneta.

Sunnuntain pääsiäisjumalanpalvelus kokosi paljon seurakuntalaisia. Mukana oli monia pitkästä aikaa ja se oli suuri ilon ja kiitoksen aihe. Jumalanpalveluksen jälkeen juhla jatkui ruokailulla ja monipuolisella ohjelmalla. Yhteinen tekeminen ja juhlan viettäminen yhdistää seurakuntalaisia. Juhlassa seurakuntalaisen todistuspuhe on aina odotettu. Tällä kertaa johtokunnassa vastuuta kantava seurakuntalainen kertoi tiestään kristityksi. Lapsena hän kävi kristillistä lastentarhaa, vaikka perhe kuului buddhalaiseen uskontoon. Jo hyvin varhaisessa vaiheessa hän vahvistui siitä, että buddhalaisuudessa ei ole hengellistä iloa ja toivoa. Kaikki tuntui ja näytti pelottavalta ja synkältä. Eläkkeelle siirryttyään, hän alkoi käydä Suomi-kirkon englannin kielen piirissä, josta vähitellen tie jumalanpalvelukseen avautui. Hän sai kasteen kolme vuotta sitten.

Kahvilapäivä

Pääsiäisen jälkeen toiminta jatkui vilkkaana. Seuraavana viikonloppuna oli vuorossa tämän vuoden ensimmäinen kahvilapäivä. Sitä valmistelimme viikolla kaksi päivää leipoen monen auttajan kanssa, joista suuri osa on piireissä käyviä ei-kristittyjä. Valmistelupäivät vaativat suunnittelua, organisointia ja ohjausta. Samalla päivä on myös sosiaalinen yhteisen tekemisen päivä. Kiitollisena saamme olla heidän halukkuudestaan tulla auttamaan leipomisissa ja tapahtumapäivänä. Ilman heidän työpanostansa emme tätä pystyisi järjestämään.

Kahvilapäivän ohjelma oli rakennettu ” vuodenajan ja elämän värit” -teeman ympärille sanojen, kuvien ja musiikin kautta. Aihe ja sisältö evankeliumin sanoman kautta tuli lähelle jokaisen elämää. Jonkun kanssa tuli keskustelua, mikä väri elämässä on meneillään. Päivän aikana saimme kohdata ja keskustella monien tuttujen sekä muutaman ensikertalaisen kanssa. Jokaisen huomaaminen ja kohtaaminen on tärkeää.

Japanilaisen hengellisyyden ydin

Edellisessä kirjeessämme kirjoitimme seurakuntalaisen hautajaisista. Huhtikuun alussa Hiroakilla oli uurnan hautaan laskemisen toimitus. Vainajan perheen hautausmaa on ”uskontovapaa”, johon voidaan haudata mihin uskontokuntaan kuuluvia tahansa.

Japanissa hautausmaa on yleensä buddhalaisen temppelin hallinnoimaa ja silloin hautaus tapahtuu vain buddhalaisin rituaalein ja perhe kuuluu siihen temppelikuntaan. Tämä on juuri Japanin lähetystyön yksi vaikeimmista asioista. Kun perheen jäsen tulee kristityksi, ennemmin tai myöhemmin hän joutuu bmiettimään, mikä on hänen hautapaikkansa. Ellei koko perhe tule kristityksi, vaihtoehtona on joko perheestä erotettu hautapaikka tai buddhalaisesti haudatuksi tuleminen. Seurakuntalaisemme ratkaisu oli järkevä. Hiroaki toimitti ulkotilaisuuden, jossa Raamatun sana ja virret korostuivat. Mukana olleet ei-kristityt saivat nähdä ja kokea, kuinka kristillinen hautaaminen on erilainen.

Buddhalaisesta temppelistä eroamisen vaikeus ei johdu ainoastaan hautapaikkaongelmasta. Juuri tästä uurnan laskemisen jälkeisenä sunnuntaina kirkkokahveilla syntyi mielenkiintoinen keskustelu seurakuntalaisen kanssa. Eräs seurakuntalainen kertoi, kuinka hänen kristitty perheensä luopui kotialttarista. He päättivät antaa tehtävän jätefirmalle. Heiltä tiedusteltiin, onko kotialttari ” sieluton” eli onko buddhalainen pappi suorittanut rituaalin, jolla vainajan sielu otetaan pois. Se oli kotialttarin hävityksen edellytys. Tässä on japanilaisen buddhalaisen hengellisyyden ydin. Buddhalaisen papin tärkeimpiä tehtäviä on siirtää vainajan sielu uurnaan, kotialttariin ja nimipatsaaseen. Rituaali tapahtuu kovaäänisesti välillä lyömällä puumarjaa ja soittamalla äänimarjaa, joka nykyään Suomen kirkoissakin on tullut käyttöön. Nähtävään ja vaikuttavaan rituaaliin pappi on pukeutunut arvokkaasti, joten ei ole ihme, että japanilaiset uskovat esineissä olevan rakkaan kuolleen sielu. Siksi kotialttarin ja hautakiven edessä puhutaan näkymättömälle olennolle hiljaisesti tai jopa ääneen ikään kuin eläville.

Tästä tiedämme, että japanilaisille kristityksi kääntyminen on erittäin vaikeata. Vaikka kääntyy, joutuu elämään hengellisyyden keskellä, joka on japanilaisille tuttu ja turvallinen. Mitä voidaan tehdä? Ei muuta kuin evankeliumin julistaminen! Siksi järjestämme monenlaisia kutsuvia tapatumia ja piirejä, jotta ei-kristityt japanilaiset saisivat kosketuksen Jumalan sanaan. Pidämme jumalanpalveluksia ja messuja, jotta kristityksi kääntyneet saisivat uskon kasvun ja vahvistuksen Sanan ja Sakramentin kautta. Ilman Sanaa ei ole Pyhän Hengen työtä, ilman Pyhän Hengen työtä usko ei synny eikä vahvistu.

”Mutta kuinka he voivat huutaa avukseen sitä, johon eivät usko? Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista? Kuinka kukaan voi julistaa, ellei häntä ole lähetetty? Onhan kirjoitettu: ”Kuinka ihanat ovat ilosanoman tuojan askelet!” Room 10:14-15.

Siunattua ja kaunista alkukesää!

Päivi, Hiroaki ja Essai

Rukousaiheita

• kiitetään yhteisestä työjaksosta Poukkien kanssa

• kiitetään kaikista onnistuneista tapahtumista ja kohdatuista ihmisistä

• johdata jumalanpalvelukseen uusia, myös lapsiperheitä

• siunaa piiritoiminta ja johdata osallistujia jumalanpalvelukseen

• siunaa loppukevään työ, anna viisautta ja voimia suunnitteluun ja toteutukseen

• johdata kaikissa tulevaisuuteen liittyvissä kysymyksissä

• Essain terveyden ja lastemme turvallisuuden puolesta

• Japanin kentän ja Suomi-kirkon tulevaisuuden puolesta

Olemme suuresti kiitollisia hyvin kohonneesta taloudellisesta tuesta. Se on mahdollistanut Sanan välittämisen ja monet kohtaamiset japanilaisten keskuudessa. Kiitos myös rukoustuestasi!

Alkuperäinen kirje: https://mediakirjasto.sley.fi/2026/05/yoshimurien-lahettikirje-toukokuu-2026