Herra muistaa kärsiviä

Sokkien lähettikirje 3
30.4.2025

Terveisiä Ugandasta! Sadekauden viileämmät päivät ovat vihdoin saapuneet. Aamuisin saa laittaa tuulitakin päälle ulos lähtiessä ja väistellä yön aikana syntyneitä kuralätäköitä. Myös maaperä herää eloon: kuolleeksi luultu puu puskee uudet lehdet parissa päivässä, ja ruskeaksi kulottunut nurmikko saa värinsä nopeasti takaisin. Ihmiset ovat kiireisinä kuokkimassa ja istuttamassa peltoja. Myös kirkko on tavallista täydempi, kun nuoret ovat sisäoppilaitoksista välikauden lomalla.

Matka pääsiäiskirkkoon

Ugandassa olemme oppineet, että sääolot vaikuttavat usein suunnitelmiimme. Sateet ovat yleensä rajuja ja tekevät päällystämättömästä tiestä nopeasti ajokelvottoman. Näissäkin tilanteissan saamme luottaa Jumalan suunnitelmiin. Muistutuksen tästä saimme pääsiäisaamuna, kun evankelistamme Palabekista soittivat ja kertoivat, että edellispäivästä jatkunut sade on tehnyt tiet mutavelliksi, eivätkä usko meidän pääsevän perille. Meillä on autolla mutaan kiinnijäämisestä jo aiempaa kokemusta, eikä ollut vaikea uskoa evankelistojen arviota tilanteesta. Päädyimmekin viettämään pääsiäistä Betlehemin seurakuntaan Bweyaleen, missä sade oli ollut vähäistä ja tie on pääosin päällystettyä.

Taisto oli valmistellut saarnansa kokonaan arabiaksi, mikä osoittautui erityisen tarpeelliseksi juuri sinä sunnuntaina. Kirkossa oli nimittäin ensi kertaa useampia Khartumista tulleita sudanilaisia pakolaisia, jotka eivät ymmärrä acholin heimokieltä, jota suurin osa Betlehemin seurakunnasta puhuu. Betlehemin pastori Olaa Aliardo oli helpottunut kuullessaan, että Taisto pystyisi saarnaamaan arabiaksi, ja hän voisi kääntää puheen acholin kielelle. Tehtävä olisi ollut hänelle haastava yksinään. Moni nuorista ja lapsista osaa vain acholin heimokieltä ja kouluenglantia, ja hän itse oli ainoa paikalla oleva, joka osaa puhua myös Khartumissa ymmärrettävää arabiaa eikä vain paikallismurretta. Hän olisi joko joutunut kääntämään itse itsensä tai jättämään toiset kuuntelemaan puhetta vailla ymmärrystä. Jumala oli kuitenkin edeltä käsin suunnitellut, että viettäisimme pääsiäistä Betlehemissä ja näin kaikki saivat kuulla viestin Jeesuksen ylösnousemuksesta kielellä, jota he pystyivät ymmärtämään.

Koulutustyötä Bweyalessa

Pidimme huhtikuussa evankelistakoulutuksen Bweyalen pakolaisasutusalueella, sillä seurakuntiin on tullut uusia nuoria, jotka ovat kiinnostuneita evankelistan työstä. Taistoa oli pyydetty opettamaan luterilaisuudesta, sillä monelle luterilainen perinne ei ole tuttua. Samalla pidettiin naistenseminaari pääsiäisenajan tapahtumista.

Pakolaisuuden keskellä elävässä kirkossa työmaa on iso, sillä ihmiset hakevat kirkosta apua monenlaiseen hätään. Bweyalen molemmissa seurakunnissa on pastori ja lisäksi evankelistoja avustamassa käytännöntyössä. Usein kuitenkin yksi pappi johtaa useaa seurakuntaa, sillä koulutettuja työntekijöitä on vähän. Ruohonjuuritason raamattuopetus ja maallikko-opettajien kouluttaminen on tärkeää, sillä papit eivät selviä työkuormasta yksin. Opetusta tarvitaan, jotta nuori kirkko kasvaisi ja vahvistuisi.

Olemme Suomessa etuoikeutettuja siinä, että kristinusko on ollut maassamme monien sukupolvien ajan. Etelä-Sudanissa ja Sudanissa tilanne on hyvin toisenlainen. On alueita, missä Jeesuksesta ei ole kuultu, eikä kristinusko ole kulttuurissa tuttua. Joku pitkäänkin kirkossa käynyt saattaa oppia ensimmäistä kertaa, millä Jeesus ratsasti Jerusalemiin palmusunnuntaina ja miksi pitkäperjantaina keräännytään kirkkoon rukoilemaan. Saamme monesti olla todistamassa sitä, miten jälleen uusi ihminen tajuaa Jeesuksen ristinkuoleman merkityksen ja riemuitsee siitä, että kuoleman jälkeen saamme elämän taivaassa.

Vierailu Niilin lähteellä

Olimme saaneet kutsun vierailla ugandalaisen Ambassador Instituutin päätoimistolla Jinjassa, ja lähdimme matkaan rovasti-Thomasin ja pastori Olaan kanssa. Olemme tehneet yhteistä raamattukoulutusta heidän kanssaan, ja oli tärkeää, että paikalliset työtoverimme pääsivät tutustumaan heihin yhä paremmin. Ensimmäinen raamattuopettajien ryhmämme on pian valmistumassa, ja keskustelimme uusien opettajien varustamisesta ja jatkokoulutuksesta.

Saimme kuulla raamattukoulutuksen historiasta, vierailimme kodeissa ja pääsimme ihailemaan Niilin lähdettä. Olimme matkakumppaniemme kanssa koskettuneita siitä, miten ugandalaiset olivat ottaneet sydämelleen pakolaisten tilanteen. Olemme kohdanneet toisinaan vihamielistäkin asennetta pakolaisia kohtaan, ja vielä enemmän kirkkomme työntekijät tietävät, kuinka vaikeaa ulkopuolisena voi olla. Se, että instituutin opettajat suorastaan kilpailivat siitä, ketkä pääsevät edustamaan valmistujaisjuhlaan pakolaiskirkkoon, samaan aikaan huvitti ja liikutti meitä.

Tässä maailmassa unohdamme usein heikomman veljen hädän ja keskitymme turvaamaan vain oman asemamme. Meidän Jumalamme on kuitenkin aivan toisenlainen. Hän tuli tähän maailmaan niitä varten, jotka eivät ole maailman silmissä mitään. Hän on uhrannut kaiken meidän puolestamme, jotka emme pysty antamaan mitään vastineeksi. Pääsiäisen tapahtumat muistuttavat meitä siitä, miten Jumala alensi itsensä ja kärsi rikollisille tarkoitetun rangaistuksen, jotta me saisimme elää.

“Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha.”
(Jes. 53:5)

Terveisin
Anna ja Taisto Sokka

Rukousiheita

• Rauhaa Etelä-Sudaniin ja Sudaniin
• Helpotusta levottomuuksiin ja nälänhätään
• Toivoa pakolaisten tilanteelle ja resurssien löytyminen
• Varjelusta tuleville matkoille ja koulutuksille
• Kiitos koulutuksista ja lämpimästä vierailusta ugandalaisten luona
• Kiitos työtovereista ja yhteistyöstä kirkon kanssa
• Kiitos tuesta ja esirukoilijoista!

Alkuperäinen kirje kuvineen löytyy Mediakirjastosta: https://mediakirjasto.sley.fi/2025/05/sokkien-lahettikirje-toukokuu-2025