Miten emme kasvaisi erilleen? 

Kotimaan haastattelussa Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkonen kiinnittää huomionsa tärkeään asiaan. Lähetysjärjestöille määrättyjen korjaustoimien jälkeen, piispa Jolkkonen odotti, “että avaudutaan, ei erottauduta, että liennytetään eikä kärjistetä.” Tämä on ollut myös Evankeliumiyhdistyksen toive. 

Sley on jatkanut toimintaansa uskollisena sille työlle, jota se on tehnyt yhdessä seurakuntien kanssa, lähetystilaisuuksissa, raamattuluennoilla, messuyhteisöissä ja eri-ikäisten parissa. Evankeliumiyhdistyksen tahto ei ole eristäytyä vaan pyrkiä jatkossakin toimimaan hyvässä yhteydessä kirkkomme eri toimijoiden ja seurakuntien kanssa. 

Jolkkonen viittaa haastattelussa vallankäyttöön, jolla on tahdottu rankaista lähetysjärjestöjä.
Piispan mukaan liberaalit kirkkopoliittiset ryhmät ovat päättäneet eristää Kansanlähetyksen ja Sleyn ”keinolla millä hyväänsä”. Olemme tunteneet tämän nahoissamme. Onneksi on havaittu myös varovaista vastaliikettä tälle. Ehkä erottautumisen tie ei ole parasta. 

Kirkkojen hajoaminen sai 1800-luvun lopussa vastaliikkeen, ekumenian. Ekumenia -sanaa ei ole totuttu käyttämään kirkon sisäisistä keskusteluista eri yhteisöjen ja toimijoiden välillä, mutta se on silti melko hyvä sana kuvaamaan myös sitä työtä. Se on myös piispa Jari Jolkkosen toive: tulisi erilleen kasvamisen sijaan etsiä ja pyrkiä yhteyteen. 

Voiko kirkko sietää ja pitää sisällään monia, tärkeistäkin asioista eri tavalla ajattelevia kristittyjä? Tätä mitataan, kun kohdataan toinen kristitty lähietäisyydeltä ja käytännön asioissa. Tavoitteena ei näissä kohtaamisissa ole ratkaista kaikkia kiistakysymyksiä, vaan ilmaista tahto pysyä samassa kirkossa ja rakentaa sitä eroista huolimatta. 

Vähemmistö, joka ei hyväksy naisten vihkimistä papiksi, ei ole poistumassa kirkostamme. Ihmistä ei saa käskemällä käymään Lakeuden ristissä, jos hän on tottunut saamaan ravintonsa Hyvän Paimenen kappelissa. Vakaumus ei muutu kytkimestä kääntämällä. Siksi on opeteltava toimimaan rinnakkain kirkossa.

Konservatiivisemmat ja liberaalimmat ryhmät ajautuvat yhä loitommalle toisistaan. Siksi kirkon sisäisen ekumenian tehtävä on nyt tärkeämpi kuin koskaan. Siksi on yhdessä palattava sinne, missä on elämän ja yhteyden lähde. Kun kristityt avaavat yhdessä Raamatun, rukoilevat, Jumala kyllä huolehtii lopusta ja rakentaa yhteyttä.