Uskosta todistajia

Sokkien lähettikirje 6
10.10.2025

Terveisiä Ugandasta! Sateet ovat jatkuneet runsaina koko syyskuun ajan aina lokakuuhun saakka. Viileät illat (25 C°) ovat tuoneet vaihtelua tavallisesti paahteiseen Guluun. Tällä viikolla vietettiin Ugandan 63. itsenäisyyspäivää. Se on kansallinen vapaa, joka näkyy katukuvassa monella tapaa: ihmiset kävelevät hienoissa vaatteista, usein Ugandan värit keltainen, punainen ja musta ovat edustettuina. Perheet kerääntyvät syömään yhdessä, kaupungeissa järjestetään paraateja sekä perinteistä musiikkia ja tanssia.

Itsenäisyyden tie ei ole ollut helppo, eikä rauha Ugandassakaan ole itsestäänselvyys. Etenkin pohjoisessa, kuten Gulussa, muistot levottomuuksista ja kapinoista ovat vanhemmilla ihmisillä vielä kirkkaana mielessä. Tällä hetkellä istuva presidentti Museveni juhlii 40. vuottaan vallassa ja on ehdolla ensi tammikuussa pidettävissä vaaleissa. Hänen on ajateltu pitäneen rauhaa yllä hyvin, mutta osa on huolissaan hänen korkeasta iästään. Myöskin opposition toimintaa rajoitetaan, mikä lisää pinnan alla olevia jännitteitä. Rukoilemme vaaleista rauhallisia ja oikeudenmukaisia!

Seurakuntatyötä Palabekissa

Sateet ovat vaikuttaneet teiden kuntoihin, mikä on lisännyt ajomatkaamme Palabekiin. Olemme kuitenkin aina selvinneet perille asti kuopista ja mutavellistä huolimatta. Palabekissä olemme iloinneet siitä, että vaikeasta elämäntilanteesta huolimatta ihmiset ovat jälleen aktivoituneet tulemaan kirkkoon ja osallistumaan naistenpiiriin ja evakelistakoulutukseen.

Seurakunnalle ja yhteisölle oli tärkeää, kun saimme syyskuussa toistamiseen vieraaksi “Farming God’s Way” -kouluttajat. Lisäkoulutus oli kaksipäiväinen ja keräsi runsaasti kiinnostuneita naapureita seurakunnan ympäriltä. Ihmiset ovat kokeneet paljon voimattomuutta pakolaisavun leikkausten ja kotimaan levottomuuksien takia, mutta konkreettiset työkalut, miten auttaa perhettään, antavat toivoa selviämiseen. Nyt rukoilemme, että seuraavatkin peltoviljelmät saisivat menestyä.

Koulutusmatka Länsi-Niilille

Syyskuun lopussa järjestimme nelipäiväisen evankelistojen ja naisten koulutuksen Morobin seurakunnassa. Koulutuksemme oli hyvin siunattu pienistä haasteista huolimatta. Olimme jäädä saarroksiin, kun yhtäkkiset rankkasateet nostivat veden pinnan niin korkealle, että siltaa hädin tuskin erotti veden rajapinnasta. Rukouksien saattelemana ja ennenkin kovia kokeneeseen autoomme luottaen pääsimme kuitenkin aina turvallisesti perille.

Taiston johdolla järjestettiin ensin syventävää koulutusta kokeneemmille evankelistoille Jumalan ja ihmisen luonteesta, minkä jälkeen pidettiin uusille evankelistoille opetusta saarnan valmistamisesta. Jokainen sai lopuksi pitää oman saarnansa ja sai siitä palautetta. Tämä koettiin erittäin rohkaisevaksi tavaksi saada varmuutta puheen pitämiseen ja Raamatun tekstin yksinkertaiseen selittämiseen.

Anna opetti naisille Apostolien tekojen pohjalta alkuseurakunnan synnystä ja lähetyksen alusta. Aikaisemmissa koulutuksissa oltiin keskitytty enemmän Jeesuksen elämään, ja tieto olikin suurimmaksi osaksi kuuntelijoille uutta. Alkuseurakunnan kokema vaino ja Stefanoksen marttyyrikuolema puhuttelivat naisia erityisesti. Useampi rohkaistui jakamaan todistuksia, kuinka oli joutunut yhteisön silmätikuksi, jopa hengenvaaraan, mutta Jumala oli antanut rauhan ja oikeat sanat tilanteessa. Naiset kertoivat, että on tapoja, joita heidän odotetaan yhteisössä noudattavan, mutta joita he eivät koe kristittyinä oikeaksi. On vaikeaa vastustaa yhteisön painostusta näissä tilanteissa, ellei seiso varmalla pohjalla ja tiedä tekevänsä Raamatun mukaan oikein.

Vaikka onkin hyväksyttävää sanoa olevansa kristitty, yhteisön tapoja ja perinteitä pidetään usein suuremmassa arvossa silloinkin, kun ne ovat vastoin Raamatun opetuksia. Jos joku ei näitä noudata, se aiheuttaa paljon epäluuloa, pahanpuhumista ja suoraakin uhkailua. Oli liikuttavaa kuulla, miten Jumala oli jopa ihmeiden kautta pelastanut tällaisissa tilanteissa, kun naiset eivät olleet tiukassa paikassa kieltäneet uskoaan.

Herrasta löytyy ilo

Eräs kirkon työntekijä sanoi, että pakolaisuudessa vaikeaa on epätieto: ei tiedä, menisikö kotiin, missä voi kuolla omien maanmiestensä käsissä, vai jäisikö Ugandaan, missä ei voi viljellä omaa maata, perhe kärsii kovaa nälkää eikä ole varaa lasten koulutukseen. Tilanteen kriittisyydestä kertoo se, miten eräs äiti totesi, että ei enää edes yritä löytää rahaa lasten kouluun vaan tavoitteena on vain löytää riittävästi ruokaa. Tämä on todellisuus, jonka keskellä iso osa pakolaisista tällä hetkellä elää.

Oli pysäyttävää, miten kirkon diakonissa totesi, että hän on luovuttanut kaiken Jumalalle, ei hän jaksaa enää murehtia asioita, vaan iloitsee siitä, että on elossa. Voisimme oppia paljon tämän diakonissan asenteesta elämän murheiden keskellä. Helposti ajattelemme, että elämä on hyvää, kun kaikki ympärillämme on hyvin. Mutta oikeammin ajateltuna elämä on hyvää, kun kaikki Jumalan kanssa on hyvin. Todellinen ilomme löytyy Herrasta, ja se myös kantaa meitä päivästä päivään. “Sinä osoitat minulle elämän tien, sinun lähelläsi on ehtymätön ilo, sinun oikealla puolellasi ikuinen onni.” (Ps. 16:11)

Rukousaiheita

• Levottomuuksien ja sotien loppuminen EteläSudanissa ja Sudanissa
• Perheiden toimeentulo pakolaisasutusalueilla ja jaksaminen haasteissa
• Ugandassa tulevat presidentin ja parlamentin vaalit ja rauha yhteiskunnassa
• Loppuvuoden
• koulutukset ja tulevat kokoukset kirkon kanssa
• Kiitos Palabekin seurakuntalaisista ja toivon näkymistä
• Kiitos onnistuneesta koulutuksesta Morobissa ja varjeluksesta tiellä
• Kiitos kristittyjen vahvistamisesta!

Terveisin

Anna ja Taisto Sokka

Alkuperäinen kirje kuvineen löytyy Mediakirjastosta: https://mediakirjasto.sley.fi/2025/10/sokkien-lahettikirje-lokakuu-2025