Maaliskuun terveiset!

Richard Ondichon lähettikirje 2/2026

5.3.2026

Helmikuu on mennyt todella nopeasti, vaikka talvi oli tuolloin kylmimmillään ja kauneimmillaan. Kiitän Jumalaa tästä ajasta. Kirjoittaessani tätä vuoden 2026 toista uutiskirjettä olen täynnä kiitollisuutta Jumalalle Hänen ohjauksestaan ​​ja huolenpidostaan ​​Luther-kirkon kymmenennen palvelusvuoteni aikana. Katsellessani taaksepäin kuluneita kymmentä vuotta kiitän Häntä mahdollisuudesta pitää viikoittaisia ​​raamattuopiskeluja joka tiistai ja keskiviikko Lutherin kirkon nuortentilassa.

Kutsun tätä tilaa usein vaatimattomaksi toimistokseni, sillä vietän paljon aikaani täällä Luther-kirkossa. Joka tiistai kokoonnumme yhteen saamaan hengellistä ravintoa. Avaamme Raamatun arabiaksi, turkiksi, suomeksi ja englanniksi, luemme sitä vuorotellen ääneen ja keskustelemme sitten Sanasta yhdessä. Nämä yhteyden ja pohdiskelun hetket ovat olleet syvästi merkityksellisiä. Välillä tuntuu kuin olisin palannut viiteen vuoteeni Tansanian teologisessa seminaarissa 1990-luvulla – oppimisen, kasvun ja syvän hengellisen muodostumisen aikaan. Herra on kutsunut kirkkomme lauluryhmän. Vaimoni Kirsi on johtanut sitä ja järjestänyt kuoron harjoituksia. Yksi pianisteistamme on Sir Lankasta kotoisin oleva herra Chrishan Fernando, joka on todella omistautunut työntekijämme yhdessä muutamien samasta maasta kotoisin olevien laulajien kanssa.

Kiitän Jumalaa etuoikeudesta palvella ja todistaa niiden uskollisuutta, jotka ovat sitoutuneet osallistumaan raamattupiireihin. Heidän omistautumisensa on ollut minulle suureksi rohkaisuksi.

Äskettäin käytin aikaa laskeakseni kokoontumistemme määrän 1. syyskuuta 2016 ja 3. maaliskuuta 2026 välisenä aikana. Päivitetty luku on seuraava: Tiistaisin: 496; Keskiviikkoisin: 495 Torstaisin: 496 ja sunnuntaisin: 496. Kokonaissumma: 1 983 kokoontumista. Nämä luvut eivät ehkä vaikuta kovin suurilta ensi silmäyksellä. Raamatun lukeminen ja opettaminen uskollisesti lähes 1 900 tilaisuudessa ei kuitenkaan ole jotain, mitä olen saavuttanut omin voimin. Se ei ole minun tekoani – se on Herran työtä. Vain Jumala on tukenut tätä palvelutyötä, antanut voimaa viikosta toiseen ja tuonut ihmisiä yhteen Sanansa ympärille.

On ollut hetkiä, jolloin olen tuntenut oloni tyhjäksi ja hengellisesti kuivaksi, voimattomaksi tehdä mitään. Silti sellaisessa hetkessä joku soitti ja pyysi minua käymään perheensä luona ja rukoilemaan heidän kanssaan. Lopulta tuo vierailu ei ollut vain heitä varten – sen oli tarkoitus vahvistaa myös minua. Jumala tiesi, mitä tarvitsin. On myös ollut päiviä, jolloin puhelimeni soi aamusta keskiyöhön ja kantoi mukanaan kaikenlaisia ​​kamppailuja, kysymyksiä ja taakkoja monilta ihmisiltä. Niille, jotka eivät näe päiväohjelmaani, saattaa näyttää siltä, ​​että minulla on vähän tekemistä, mutta totuus on aivan päinvastainen. Lähetystyö tapahtuu usein hiljaa – kuuntelemalla, rukoilemalla, vierailemalla, rohkaisemalla ja kulkemalla muiden rinnalla heidän iloissaan ja suruissaan.

Helmikuun alussa pastori Jiska Gröhn kutsui minut saarnaamaan kansainväliseen jumalanpalvelukseen Kokkolaan. Siellä minulla oli ilo tavata entinen toiminnanjohtajamme, pastori Lassen, nöyrä Jumalan palvelija, joka yhdessä tohtori Pekka Huhtisen kanssa värväsi minut lähetystyöntekijäksi Helsinkiin. Olin iloinen nähdessäni, mitä Herra tekee siellä ihmisten keskuudessa. Olen samaa mieltä tohtori Ville Auvisen kanssa siitä, että meidän on luotava kansainvälistä työyhteyttä, joka kattaa Turun ja Tampereen kaltaiset kaupungit. Tällaisille yhteisöille on valtava tarve.

Kiitän Jumalaa SLEY:sta, tästä siunatusta lähetysjärjestöstä, joka päätti kiinnittää erityistä huomiota maahanmuuttajiin – sekä kristittyihin että ei-kristittyihin – jotta he kuulisivat hyvän uutisen Herramme pelastavasta armosta. Tämän lähetystyön kautta monilla on ollut mahdollisuus kohdata Jumalan sana ja kokea kristillistä yhteyttä.

Näiden kymmenen vuoden aikana olen itkenyt ja hymyillyt samaan aikaan. Olen nähnyt tuskaa ja turhautumista, mutta en ole murtunut. Minua vastaan on hyökätty joka puolelta. Jotkut näistä kamppailuista ovat olleet kasvuni edessä, kun taas toiset ovat opettaneet minulle, mitä todella tarkoittaa palvella Jumalaa, silloinkin kun se on vaikeaa.

Kuten Paavali kirjoittaa Raamatussa: ”Meitä ahdistetaan joka puolelta, mutta emme umpikujassa; neuvottomia, mutta emme toivottomia; vainottuja, mutta emme hylättyjä; maahan lyötyjä, mutta emme tuhottuja.”

Kiitän kaikkia, jotka ovat rukoilleet puolestani ja tukeneet minua uskollisesti tämän vuoden aikana, sekä SLEY:n johtajia, joita tapaan jatkuvasti Luther-kirkolla ja muualla. Kiitän myös kaikista hyvistä keskusteluista.

Kirjoitan nämä tiedot kiittääkseni teitä tuestanne. Osoittaakseni, että Jumala on kantanut meitä täällä Luther-kirkossa. Tämä työ on uusi muutos lähetystyön tekemisessä myös täällä lähettävissä maissa. Jatkakaa rukousta minun ja tämän kaupungin palvelutyön puolesta, jotta voimme jatkaa niiden tavoittamista, joita Herra tuo tiellemme.

Kristuksessa pysyn Hänen palvelijanaan ja teidän palvelijananne.

Riku