Uskonsa hylänneelle

Japanin internet-lähetystyössä yksi työmuodoista on se, että vastailen japanilaisten kysymyksiin kristillisestä uskosta ja Raamatusta. Eilen eräs japanilainen kirjoitti tulleensa siihen vakaumukseen, että kristinusko on pahin uskonto. Hän kertoi uskoneensa ennen, mutta hän oli hylännyt uskonsa. Näin hän oli tehnyt siksi, että hän koki, että hänen rukouksiinsa ei vastattu, mutta ne, jotka eivät uskoneet ja elivät vastuuttomasti ja toisia kiusaten, näyttivät menestyvän elämässä.

Hän koki tässä epäoikeudenmukaisuuden ja ristiriidan Raamatun lupausten kanssa. Raamattu kun lupaa auringon nousevan niin hyville kuin pahoille, mutta hän oli nähnyt, että vain pahat näyttävät saavan siunauksen ja ulospääsyn ongelmistaan. Siksi hän menetti luottamuksensa Raamattuun. Hän halusi kuulla mielipiteitä ihmisiltä, jotka tuntevat samaa epäluottamusta, vihaa ja pettymystä.

Toin hänelle esiin Psalmin 73 kirjoittajan. Tämän Aasafin psalmin kirjoittaja oli yksi pettyneistä ja katkerista. Hän kirjoitti näin:

”Minä olin vähällä horjahtaa, jalkani melkein pettivät. Minä kadehdin jumalattomia, kun näin heidän menestyvän. Heillä ei ole ikinä vaivoja, he ovat terveitä ja lihavia. He eivät joudu raatamaan niin kuin muut ihmiset, eikä heitä toisten tavoin kuriteta. Sen tähden ylpeys koristaa heidän kaulaansa ja väkivalta on viittana heidän yllään…”

Hän ihmettelee: ”Olenko turhaan pitänyt sydämeni puhtaana ja käteni viattomina? Minua kuritetaan kaiken päivää, minä saan kärsiä joka aamu.” Tässä on todellakin vaara horjahtaa pois uskosta.

Jakeessa 16 psalmin kirjoittaja toteaa, että ongelma on hänen ymmärrykselleen ylivoimainen: ”Minä mietin ja mietin ymmärtääkseni kaiken tämän, mutta se oli minulle liian vaikeaa.” – Se, mitä me näemme elämässä jättää meidät usein juurikin tähän. Mietimme ja pohdimme, mutta emme pysty ymmärtämään miten Jumalan tiet menevät – miksi ihmeessä Jeesuksen seuraajien elämä jatkuu niin vaikeana?

Jakeessa 17 tapahtuu käänne ja psalmin kirjoittajalle kirkastetaan se totuus, ettei se, mitä nyt näkyy, ole pysyvä tila ja viimeinen sana:

”Viimein tulin Jumalan pyhäkköön ja tajusin, miten jumalattomien käy. Sinä johdatat heidät liukkaalle polulle, he putoavat pettävään kuoppaan…”

Lopulta hänen katkeruutensa muuttuu ymmärrykseksi, uskoksi ja kauniiksi ylistykseksi:

”Sydämeni oli katkera, sieluuni pisti. Minä olin mieletön, ymmärrystä vailla, olin kuin järjetön eläin sinun edessäsi. Kuitenkin minä saan aina olla luonasi, sinä pidät kädestäni kiinni. Sinä johdatat minua tahtosi mukaan, ja viimein sinä nostat minut kunniaan.

Taivaassa minulla on sinut, sinä olet ainoa turvani maan päällä. Vaikka ruumiini ja sieluni nääntyy, Jumala on kallioni, minun osani iankaikkisesti. Ne, jotka luopuvat sinusta, menehtyvät. Sinä tuhoat kaikki, jotka pettävät sinut.

Mutta minun onneni on olla lähellä Jumalaa, minä turvaan Herraan, Jumalaani, ja kerron kaikista hänen teoistaan.” (jakeet 21-28)

Hän pitää kädestäsi kiinni

Rakas ystävä, joka tätä luet.
Sinäkin saat olla aina Jumalan luona
ja Hän pitää kädestäsi kiinni.
Hän johdattaa sinua tahtonsa mukaan
ja viimein Hän nostaa sinut kunniaan.

Sinulla on Taivaassa Jumala,
joka on Luojasi ja Isäsi.
Hän on sinun ainut turvasi maan päällä.
Ja vaikkka sielusi ja ruumiisi nääntyisi,
Jumala on kalliosi, osasi iankaikkisesti.

Sinun ei tarvitse murehtia siitä saako paha palkkansa.
Jumala kyllä huolehtii siitä.

Kun käyt läpi raskaita elämänvaiheita,
sinulla on se onni, että saat olla Jumalaa lähellä.
Saat turvata Häneen.

Ja Jumalan hyvyys ja rakkaus saa aikaan sen,
että haluat kertoa muillekin Hänen teoistaan.

* * * * *

Voit tukea työtäni taloudellisesti:
– MobilePay-sovelluksella: 92825 Tiina Latva-Rasku
– Muita tapoja lahjoittaa löytyy täältä

RAHANKERÄYSLUPA: Poliisihallituksen 10.9.2021 myöntämän rahankeräysluvan RA/2021/1127 mukaisesti Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys ry voi kerätä varoja toistaiseksi koko Suomen alueella Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Kerätyt varat käytetään vuoden kuluessa keräyksestä Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen työhön kotimaassa ja ulkomailla.