Erityinen syksy

Kirsi Vimparin lähettikirje 4/2025
22.10.2025

Seikkailut lasten ja nuorten kanssa

Nyt hieman jännittää, miten kaikkia tärkeitä asioita saan mahtumaan tähän kirjeeseen. Aloitetaanpa syyskuun puolelta syksyn ensimmäisestä pyhäkoulusta Kambjassa. Aloittelimme Isä meidän – rukoukseen perehtymistä, ja tässä on pari kuvaa kun ryhmissä lapset aikuisten kanssa piirsivät kaikkea tärkeää, mitä Isä meidän – rukouksesta löytyy.

Näytän teille erään erityisen yksityiskohdan. Ryhmiä kierrellessäni eräs pojista piirsi tankin kuvaa, ja hetken mietin, että miten ihmeessä tämä liittyy asiaan, ja pitääkö tässä käydä pieni suuntaava keskustelu. Päätin kuitenkin odottaa ryhmien tehtävänpurkua.

Ja sehän kannatti! Sotavaunut saivat myös ison ruksin päälle, eli ne ovat kiellettyjä. Ajatuskulku tankkikiellon takana oli seuraava: koska Jumala on rauhan Jumala, ja haluaa rauhaa, Hänen tahtonsa tapahtumisen rukoileminen tarkoittaa sitä, että sotiminen on huono juttu ja se pitäisi kieltää.

Seuraavaksi pyörähdetään Põltsamaalla. Hämärä ja tärähtänyt kuva osasta porukkaa nuortenillan jälkeen, mutta itse syyskauden aloitus oli iloinen tapahtuma seurakuntatalolla. Marikan johdolla nuortenillat olivat jatkuneet kevään, ja uusiakin nuoria oli aina välillä tullut mukaan. Ja nyt saamme jatkaa yhdessä tätä syyskautta eteenpäin.

Vuoden vanhempina on myös nyt hyvä aika osan porukan kanssa lähteä marraskuussa Maata Näkyvissä -festareille Turkuun. Se reissu on taas hyvä ja tärkeä rukousaihe!

Sitten loikataan jokasyksyisille Tarton Paavalin nuortenpäiville. Tänä vuonna minulla oli vain pari tehtävää, ja siis jäikin hyvin aikaa vapaaseen olemiseen nuorten kanssa. Varsinaisessa leiriviikonlopussa oli vähemmän nuoria kuin yleensä, mutta lauantaiseen nuorteniltaan, jonka konseptinimi on ÜKSnoortekas, tuli viitisenkymmentä osallistujaa. Oli ilo päästä mukaan katsomaan, miten nuoret itse tekevät tuon kertakuisen tapahtumaksi rakennetun nuortenillan. Oheinen kuva sieltä, Paavalin kirkon kryptasta tutustumisleikkien tiimellyksestä.

Loikka opiskelijatyön puolelle

Nuortenpäivien kanssa samaan aikaan Tarttoon saapui Evankelisten Opiskelijoiden (EO) aktioporukka, jonka lähettikolleega Liisa Rossi otti vastaan lauantaina, ja sunnuntaina alkoi yhteinen viikon mittainen matkamme Paavalin kirkosta jumalanpalveluksella.

Tässä kuvassa (alkuperäinen kirje kuvineen: https://mediakirjasto.sley.fi/2025/10/kirsi-vimparin-lahettikirje-lokakuu-2025 ) aktiolaiset ja meidän paikallinen Kasparimme ovat jo täydessä vauhdissa Tarton keskustassa, jonne jalkaannuimme kohtaamaan opiskelijoita maanantaina, tiistaina ja keskiviikkona. Olimme yhdessä miettineet, miten olisi kiva saada kontakti ja keskustelun alkua, ja koska keskiviikon iltatapahtuman teema oli takaisin alkuperäisen rakkauden luo, oli kiva kysellä ihmisiltä eri rakkauden kielistä heidän elämässään.

Kokonaisuutena niin EO:n aktio kuin meidän opiskelijajärjestön puolelta yhteinen aika olivat tärkeää ja siunattua aikaa. Emme paikallisesti olisi mitenkään voineet kohdata ja kutsua niin montaa opiskelijaa, kuin mitä yhdessä pystyimme tekemään!

Viikko oli todella intensiivinen ja hieno. Siinä toteutui ja toimi monta asiaa, jotka ovat suosikkejani hengellisessä työssä: eri ihmiset erilaisin lahjoin saavat tehdä yhdessä yhdestä tavallisesta viikosta erityisen. Jumala mahdollistaa kaikkien eri näkökulmien ja pienien yksityiskohtien pelaamisen kokonaisuuden hyväksi, ja organisoijan paikalta saa katsella, kuunnella ja ihmetellä miten palikat oksahtelevat paikoilleen. Ja miten kaiken tuloksena on kuin lahjapaketti, mitä on toivottu ja rukoiltu, ja sisältö ja anti ovat täynnä Jumalan hyvyyttä.

Yksi minulle merkittävä asia oli se, että keskiviikon tapahtumaan juontajaparikseni pääsi mukaan Mia. Oheisessa kuvassa olemme iloisia illan loppupuolella. Tapasin Mian ensimmäisen kerran kymmenisen vuotta sitten Tarton Pietarin seurakunnassa, kun hän lauloi lapsikuorossa ja kävi välillä minun pitämässäni pyhäkoulussa. Mia on ollut mukana tässä välillä myös nuortenleireillä ja muissa kuvioissa, ja nyt pyysin häntä mukaan tähän opiskelijatapahtumaan. Niin mahtavaa, että sain juontaa entisen pyhäkoululaiseni kanssa!

Pelkästään tuosta illasta ja sen tapahtumista saisi kirjoitettua novellikokoelman, mutta jätän hyvät kylvetyt siemenet ja annin sekä kaikki ihmiset sinulle ja teille esirukouksiin. Paikalla oli niin pitkän linjan kristittyjä kuin muiden uskontokuntien edustajia, jotka tulivat mielenkiinnosta mukaan. Jumala käyttäköön kaikkea illan antia ja meitä ihmisiä hyviin tarkoituksiinsa! Yhteensä meitä oli paikalla nelisenkymmentä, joka on itsessään jo hieno juttu. Mutta illan sisältö, kohtaamiset ja kutsumine  jatkossa opiskelijailtoihin mukaan onnistui myöskin. Suuri kiitos rukoustuesta ja mukanaolosta!

Vapaaehtoishommissa opiskelijaviikon tapahtumassa mukana olleille annoimme pienet suklaakiitokset. Mieltäni lämmitti myös se, että loppujen lopuksi meitä oli jonkinlaisissa tehtävissä 17 ihmistä, ja muutama autteli lisäksi illan kuluessa ihan vain koska halusivat ja olivat paikalla. Loppukeväästä ja kesällä oli tiedossa meitä vasta kaksi, minä ja Eliise, ja vaikka Liisa liittyi pian joukkoon, on tärkeää saada laajasti vapaaehtoisia mukaan.

Olen ollut kiitollinen myös siitä, että pystyin antamaan merkittävän työpanoksen niin suunnitteluun kuin etukäteisvalmisteluihin, ja myös tuon koko viikon aikana. Mikään pystyminen ja jaksaminen ei ole itsestään selvää. Lisäksi sekä niin Liisan kuin EO:n aktiolaisten panos oli mittava ja tärkeässä roolissa niin koko viikon kuin tapahtumaillan onnistumiseksi. Kiitos Alma, Lotta, Hanna, Matias ja Liisa!!

Aktiolaisilla on tärkeä tehtävä kertoa nähdystä, opitusta, koetusta ja kuullusta EO:n illoissa ympäri Suomen niin syksyin kuin kevään aikana. Rukoillaan, että lähetysinnostus ja -tietämys lisääntyisi, ja opiskelijoista voisi kasvaa uutta sukupolvea niin lähettäjiin kuin lähtijöihin.

Paluu nuorisolaisten luo

Aktiolaisten kanssa yhteinen matka päättyi Pärnuun, jonne suuntasimme minun seuraavan työtehtävän vuoksi. 26.-27.9. kokoontui Pärnussa historiallinen yhteistyökirkkomme nuorisovaltuusto (noortekogu), jonne sain kutsun vieraaksi. Tuo vierailu oli erittäin hyvä ja hyödyllinen, ja pääsin olemaan paikalla, kun kirkon nuoret arkkipiispan toiveesta tulivat eri seurakunnista yhteen, ja koostivat yhteisen julkilausuman kirkolle.

42 seurakuntaa oli löytänyt sellaisen nuoren, kenetn lähettää nuorisovaltuustoon, lisäksi oli muita nuoria osallistujia. Aktiivista nuorisotyötä on ollut pitkään alle kymmenessä seurakunnassa, ja tähän peilaten yli 40 seurakuntaa 170:sta on erinomainen tilanne.

Ohessa arkkipiispa Urmas Viilman ottama selfie ryhmätyöskentelystä, jonne siis pääsin mukaan muiden ei-niin-nuorten kanssa. Kuvasta löytyy myös kirkkohallituksen kansleri Andrus Mõttus (myös Kambjan seurakunnan kirkkoherra), Pärnun seurakunnan kirkkoherra Toomas Nigola, Saarten ja Länsi-Viron piispa Anti Toplaan sekä norjalainen lähetystyöntekijä Magne Mølster

Kauniiksi lopuksi

Lokakuun toiselle viikolle olin ohjannut pari erittäin reipasta talkoolaista Puhjan seurakunnan hoiviin. Hilkka ja Paavo pääsivät tekemään paljon käytännön työtä pappilassa, sekä palvelemaan monin tavoin mm. kouluvierailuilla ja päiväkodin vieraillessa kirkossa. Minäkin ehdin erityisesti yhtenä päivänä mukaan, ja erityisen hienona aikana jäi mieleen vierailu Puhjan koulun kutosluokkalaisten uskontotunnille.

Päiväkotilaisia ja muutama alaluokka vierailivat myös kirkossa, ja satakunta lasta pääsi kuulemaan Tuhlaajapojan tarinan Talleke-nukketeatterin esittämänä. Yhden päiväkotipojan suosikkiasia muuten oli näytöksen alkamisen merkiksi soitettavan kellon kilinä!

“Voisko joku tulla vähän auttelemaan?”

Muistatko Röllin? Rölli kuului minun lapsuuteni telkkarikatseltaviin ja erityisesti kasetilta kuunneltaviin. Omassa voimistelulaulussaan Rölli aloittaa Röllimetsän parhaana voimistelijana, ja lopettaa melkoisessa solmussa. Ilman ulkopuolista apua siitä kiipelistä Rölli vapauteen ei pääse.

Me tarvitsemme enemmän kuin pientä auttelua. Jossain vaiheessa jokainen meistä kaipaa todellista apua, sitä ihmeellistä apua jota ei voi kukaan ihminen antaa eikä järjestää.

Jumalan kouluissa ollut ihminen tietää, että erityisen ja suuren avun lisäksi Jumala auttaa ja tukee meitä joka päivä aivan pienissäkin asioissa. Ei mikään tässä maailmassa toimi eikä mitään oikeaa hyvää, pientäkään, tapahdu ilman Jumalaa.

Emme ole tätä alunperin pyytäneet, emmekä varsinkaan ansainneet. Ja silti, Jumala armahtaa ja rakastaa meitä Jeesuksessa Kristuksessa.

Varma Jumalan apu on sinulla ja minulla Hänen Rakkaan Poikansa tähden. Ylistys ja kiitos Jumalalle syntyy sydämeen ja mieleen erityisenä lahjana, ja sitä riittää jaettavaksi asti.

Ole siunattu ja Jumalan hyvässä hoidossa!

Rukousaiheita

• Kiitos hyvin sujuneesta aktiosta ja opiskelijaviikosta!
• Aktiolaisten vetämät opiskelijaillat Suomessa
• Valgan rovastikunnan nuorisotyö ja ihmiset
• Paikalliset vapaaehtoistyökaverit, erityisesti Eliise, Kristo, Elise Nora, Monika, Marika ja Mirjam
• Maata Näkyvissä -festarit ja meidän matkajärjestelyt
• Terveys, jaksaminen ja vointi
• Viron lapset ja nuoret

Kiitos rukouksistasi!

Kirsi