Katsauksia taakse, eteen, alas ja ylös

Pasi Palmun lähettikirje 2/2026

7.4.2026

Tämän tukirengaslehtemme lisäksi laadin vuorollani tekstin Hampurin yhteistyöseurakuntiemme seurakuntalehden persialaisille sivuille. Kirjoitan juttuni saksaksi ja sitten käännän sen tekoälyllä farsiksi ja katson, mitä tuli. Tässä viimeisin tekstini, jonka käänsin Copilot-ohjelmalla suomeksi. Aikaa meni sekunti, ja aika hyvältä suomelta näyttää, vai mitä?

Rakkaat ystävät

Tämä seurakuntakirje kantaa nimeä Blickpunkt. Vuodenvaihde on meille kaikille eräänlainen “katseenkääntämisen paikka”, mutta minulle (Pasi) se oli erityinen siksi, että kolmen vuoden lähetyskausi päättyi vuoden lopussa. Sellaisessa tilanteessa ihminen katsoo mielellään ympärilleen.

Katse taakse

Lähetyssaarnaajalla on tukijansa. Minun tapauksessani he ovat suurelta osin Suomessa, kun taas pastori Christianin työtä tuetaan

Amerikasta. Lähetystyöntekijälle nämä yhteydet merkitsevät paljon enemmän kuin vain taloudellista tukea. Kyse on vastavuoroisesta suhteesta – todiste siitä, että kotimaan kristityt luottavat tekemiseemme. Heille on tärkeää, että myös persialaiset oppivat tuntemaan Jeesuksen Kristuksen.

Tietysti nämä ystävät haluavat joskus tavata lähettinsä henkilökohtaisesti. Siksi vietin viime vuoden lopussa lähes kolme kuukautta Suomessa ja rohkaistuin kovasti siitä, kuinka suurella mielenkiinnolla ihmiset kuuntelivat uutisia työalueeltamme. Persialaisilla on nyt enemmän ihmisiä, jotka rukoilevat heidän puolestaan! Olen kiitollinen myös rakkaalle kollegalleni, joka piti kaikki persiankieliset jumalanpalvelukset minun kotimaanjaksoni aikana.

Joku kysyi minulta, kadunko koskaan sitä, että lähdin kotimaasta ja muutin ulkomaille. Periaatteeni on tuntea oloni kotoisaksi siellä missä olen. Mutta täytyy myöntää, että jäähyväiset ovat aina vaikeita. Silloin muistan, että useimmat seurakuntamme jäsenistä eivät koskaan voi matkustaa takaisin kotimaahansa. Apostoli kirjoittaa: “Minä unhotan sen, mikä on takanapäin, ja kurottaudun sitä kohti, mikä on edessä, ja riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on kutsunut taivaallisella kutsullaan Kristuksessa Jeesuksessa.” (Fil. 3:13)

Katse eteenpäin

Tulevaisuus on tuntematon, mutta sen ei pitäisi olla kristitylle niin pelottavaa: sama Jumala, joka oli eilen ja on tänään, odottaa meitä jo huomispäivässä. Minulla on edessäni nyt kahden vuoden jakso. Kuinka pitkään vielä jäisin, jos saisin itse päättää? Lähetyssaarnaajan tehtävä on tehdä itsensä tarpeettomaksi. Pastorin Christianin kanssa näemme siitä jo hyviä merkkejä: persialaiset kasvavat uskossa ja muutamilla nuorilla miehillä on kutsumus tulla pastoriksi tai diakoniksi. Lähetyssaarnaajan tulee ymmärtää, että kun paikalliset voivat ottaa työn vastuulleen, on meidän aikamme pakata laukut. Näin teki myös suuri apostoli: “Ja nyt minä uskon teidät Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun, hänen joka voi rakentaa teitä ja antaa perinnön kaikkien pyhitettyjen joukossa.” (Apt. 20:32)

Katse alas

Kirjoitan näitä rivejä aikana, joka on persialaisille vaikea ja kivulias. Viikko sitten Hampurissa oli suuri mielenosoitus. Pastorien ei tulisi sekaantua politiikkaan, ja silti osallistuimme siihen pastori Tiewsin kanssa. Kaikki seurakuntalaisemme ymmärtävät varmasti, miksi olimme siellä: Me vaadimme uskonnonvapautta ja omantunnonvapautta. Olemme järkyttyneitä siitä, että Iranin hallinto ampuu ja teloittaa omia aseettomia kansalaisiaan. Apostoli kirjoittaa: “Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kans- sa.” (Room. 12:15)

Katse ylös

Kun minun täytyy kuvata työtäni, aloitan usein tällä lauseella: Ihmiselle tämä työ on liian vaikea. Ajattelen vain, miten vaivalloista on saarnata vieraalla kielellä tai ylipäätään hoitaa asioita. Olemme pohjoismaisen kulttuurin lapsia emmekä koskaan täysin voi ymmärtää Lähi-idästä tulevan ihmisen ajattelutapaa. Miksi siis jatkaa? Olen työskennellyt pastorina 27 vuotta. Siihen mennessä olen oppinut, että hengellinen työ on aina Jumalan työtä. Voimme pitää hienoja puheita, suunnitella upeita toimintamuotoja tai kirjoittaa koskettavia seurakuntakirjeitä, mutta ilman Pyhää Henkeä kaikki työmme olisi täysin turhaa. Ja päinvastoin: joskus voin vain vaieta ja ihmetellä, kuinka hyvä Paimen tekee työnsä meidän huonoudestamme huolimatta – ja meidän kauttamme. Siksi onkin hyvä, että tämä työ on ihmiselle liian vaikea, “jotta kävisi toteen, niin kuin on kirjoitettu Jer. 9:22–23: ’Joka kerskaa, kerskatkoon Herrasta!’” (1. Kor. 1:31)

Jumalan haltuun!

Pastori Pasi Palmu ja pastori Christian Tiews

Alkuperäinen kirje löytyy Saksa&Pohjanmaa -lehdestä: https://mediakirjasto.sley.fi/2026/04/pasi-palmun-lahettikirje-huhtikuu-2026