Matkojen metkut

Ville Melasen lähettikirje 5/2026

30.06.2026

Jonotusta Narvassa

Kesäkuun kunniaksi sain odottaa rajalla Venäjälle pääsyä 11 tuntia. Aamulla menin jonoon noin kello 6.20 ja illalla noin klo 17.30 pääsin rajan yli Ivangorodiin. Teinpä tällä kertaa minäkin niin, etten heti aamulla kirjoittautunut pois majapaikasta, vaan odotettuani jonossa riittävän kauan menin takaisin majapaikkaan aamiaiselle ja lepäämään. Palasin aamupäivällä jonoon. Näin monet toimivat. Tärkeää, että riittävän moni muistaa, että olit jonossa. Minä erotun onneksi aika hyvin jonossa muista. Papillisista tunnuksista ja varmaan myös aksentistani venäjää puhuessa on hyötyä. Rajalla toiset harjoittavat edelleen jonopaikkojen myymistä. Joku menee jonoon ja tarjoaa rahasta omaa paikkaansa ostajalle. Hinta on kuulemma 50 euron luokkaa. Itse en rupea jonopaikkaa ostamaan, vaan pidän sitä suorastaan syntinä. Jumala olkoon kuitenkin tällaisten kauppamiesten tuomarina ja esivalta hoitakoon lain valvomisen.

Moskovan metkut

Kuten moni suomalainenkin jo hyvin tietää, Moskova on nykyään monella tavalla arveluttava paikka. Matkalla Siperiaan minulla oli vaihto Moskovan Sheremetovan lentokentällä. Saavuimme tällä kertaa ihan aikataulun mukaisesti Moskovaan, mutta vaihtoaika oli lyhyt. Kun lentokenttäbussin piti lähteä kohti terminaalia, sen ovet eivät sulkeutuneet teknisen vian vuoksi. Ajattelin, että tähänkö tämä vaihto taas torppaantuu. Vaihdomme bussia, ja kiirehdin kentällä turvallisuustarkastukseen. Ennen turvatarkastusta minulle sanottiin, että minulla on viisi minuuttia aikaa ehtiä portille. Tieto ei helpottanut, koska tarkastus oli vasta edessä. Ehdin kuitenkin varmaan toiseksi viimeisenä portille ja kiireessä meidät matkustajat vietiin lentokoneeseen, missä pääsimme paikoillemme huokaisemaan helpotuksesta. Oli kauhea kiire ja nyt päästiin lentoon. Vaan eipä päästykään! Moskovaan laskeuduttuamme aurinko paistoi ja lämpötilaksi ilmoitettiin +29 astetta. Lentokoneeseen tultuamme sää muuttui hetkessä sankaksi sadekuuroksi ja kovaksi ukonilmaksi. Niinpä jouduttiin odottelemaan lentoon pääsyä yli 40 minuuttia.

Oli kiire odottamaan, kuten armeijassa aikoinaan. Mutta mitäpä tuo haittasi. Itse lento meni hyvin. Myöhässä tultiin perille, mutta sekään ei haitannut, koska oli joka tapauksessa yöaika. Matkalla Novosibirskin kirkolle taksikuski kyseli samantyyppisiä kysymyksiä Suomesta kuin suomalaiset Venäjästä. Hän oli erinomainen taksikuski, sillä hänellä oli rauhallinen ajotyyli ja hän jopa ymmärsi, että asiat eivät aina ole ihan niin kuin ne televisiossa tai lehdissä kerrotaan. Näin se todellakin on. Jumalan sana on totta. Se ei valehtele, mutta kaikki inhimilliset tiedonlähteet ovat vajavaisia, puutteellisia ja toisinaan hyvin ongelmallisia. Ei pidä usko kaikkea kuulemaansa eikä lukemaansa.

Pappisseminaari Ylä-Suetukissa

Kokoonnuimme piispa Laptevin johdolla Ylä-Suetukin kirkkoon Siperian rovastikunnan sananpalvelijoiden seminaarin. Tässä kylässä hengellinen toiminta on ollut aina luterilaista ja kirkko palvellut ihmisiä vuodesta 1888 alkaen. Jonkunlaisia rajoituksia toiminnassa tietysti oli viime vuosisadalla, mutta kirkkoon ei koskettu. Tämän kirkon turvissa pidetään myös heinäkuussa yksi rovastikuntamme lastenleireistä. Suurin osa meistä seminaariin osallistuneista yöpyi kirkossa – minä mukaan lukien. Ensimmäisenä aamuna herättyäni katsoin kylänraitille, jossa hevoset kulkivat vapaina. Tuossa kylässä myös lehmät, siat ja porsaat kulkevat vapaasti, mutta koirat ovat talon pihoissa räksyttämässä. Kuinka mukavaa olikin viettää tuossa kylässä jokunen päivä ilman pahan maailman uutistulvaa. Siellä luonto ja ilmakin on puhtaampaa kuin monessa muussa paikassa. Parina iltana saimme saunoa erään seurakuntalaisen saunassa. Ah! Se teki poikaa.

Seminaaripäivät aloitettiin Jumalan sanalla ja rukouksella ja lopetettiin Jumalan sanalla ja rukouksilla. Kirkkoherran kanssa toimitimme aamu- ja iltarukoushetket. Luentojen, keskustelujen ja Sanan tutkimisen lisäksi ohjelmaamme sisältyi seminaarin toisena päivänä vierailu Karatusan kirkkotyömaalle. Siellä on ollut vuosien saatossa monia ongelmia. Jotkut pojat ovat hajottaneet osittain kirkon ikkunoita ja tehneet muita tihutöitä. Kirkonvahti vapautettiin tehtävästään muutama vuosi sitten taloudellisista syistä. Voi olla, että se ei ollut kovin järkevää. Tosin jäljestä päin on aina helppo olla viisaampi. Nyt piispa antoi rovastikunnan seurakunnille tehtävän muistaa tätä hanketta jokasunnuntaisissa rukouksissa ja keskittämään voimavaroja tämän projektin eteenpäin viemiseen. Tämä on meille iso tehtävä.

Rovastikunnan lapsi- ja nuorisotyö

Heinäkuussa järjestetään sekä Ylä-Suetukissa eli Krasnojarskin alueen eteläosassa että Burjatian UlanUdessa lastenleirit, joista jälkimmäinen on samalla perheleiri. Elokuussa kokoonnutaan lastenleirille Omskin alueella. Valmisteluihin on osallistunut useita ihmisiä. Kirjeen kuvassa (alkuperäinen kirje:  https://mediakirjasto.sley.fi/2026/07/ville-melasen-lahettikirje-heinakuu-2026 ) vasemmalla puolellani on Tatjana Liukonen, joka on rovastikuntamme lapsi- ja nuorisotyön koordinaattori. Hän on Inkerin kirkossa monessa muussakin mukana. Hän ei asu Siperiassa, vaan Pietarin lähellä, mutta nykytekniikka mahdollistaa erilaisen yhteydenpidon sinne ja tänne. Olen kiitollinen, että Tatjana innostui pari vuotta sitten auttamaan rovastikuntamme lapsi- ja nuorisotyön koordinoinnissa. Hän tekee tätä työtä täysin vapaaehtoisesti. Matkakustannuksia pyrimme maksamaan silloin, kun hän pääsee Siperiassa käymään – käytännössä kerran tai pari kertaa vuodessa. Tatjana osallistui etäyhteyksin seminaariimme. Kuvassa oikealla puolellani on pastori Juha Saari, joka palkittiin Keltossa keväällä Martti Rautanen- mitalilla ansiokkaasta palveluksesta Inkerin kirkossa. Mielestäni Juha on sen todella ansainnut. Hänen oikealla puolellaan on Jevgenii Filippov, joka on Omskin seurakunnan uusi kirkkoherra. Sekä Juha että Jevgenii ovat myös osallistuneet monin tavoin rovastikunnan lapsi- ja nuorisotyöhön.

Piispantarkastus Novosibirskissa

Aika ajoin kirkossa pitäisi tehdä piispantarkastuksia. Tämä suomenkielinen nimi on typerä, vaikka varmaan olisi paikallaan joskus piispakin tarkastaa. Todellisuudessahan kyseessä on seurakunnan toiminnan ja talouden tarkastus. Tarkastuksien perimmäinen tarkastus on auttaa seurakuntaa saamaan virheellisyydet korjatuksi. Kun kyseessä on kirkon sisäinen tarkastus, silloin ymmärrystä ja armahdusta voi olla paljon enemmän kuin viranomaisten suorittaessa tarkastuksia. Novosibirskissa tarkastus jäi osittain tekemättä aikapulan vuoksi. Tarkastuksen yhteydessä oli seurakuntalaisten tapaaminen piispan ja meidän muiden kanssa. Varsinainen tarkastuspäivä oli lauantai. Sunnuntaina olisi ollut varmaan vielä enemmän porukkaa paikalla, mutta piispa kiirehti jo takaisin Pietariin.

Moskovan metkut osa 2

Minun oli tarkoitus saapua Pietariin viime viikon maanantaina aamupäivällä, mutta Moskovan ilmatilaongelmat aiheuttivat jo Novosibirskissa ongelmia. Lähtö viivästyi pari tuntia. Lentäessämme kohti Moskovaa ilmoitettiin, että Moskovan ilmatila on kiinni. Ehdin jo ajatella, että minnehän me sitten lennämme. Pääsimme kuitenkin Moskovaan, koska ilmatila avattiin uudelleen. Laskeuduttuamme Moskovaan sain tekstiviestin, jonka mukaan jatkolentoni oli siirretty iltaan. Koska alkuperäinen lento oli peruttu, minun piti mennä vastaanottamaan laukku ja kirjaamaan se uudelleen jatkolennolle. Tai siis näin minulle sanottiin. Tein työtä käskettyä ja menin odottamaan laukun tuloa. Sitä ei kuitenkaan kuulunut. Niinpä lähdin uudelleen selvittämään asianlaitaa. Nyt todettiinkin, että laukku lentääkin samalla lennolla kanssani Pietariin, että laukkua ei siis tarvitsekaan vastaanottaa. Kysyin tämän jälkeen, että tulin siis tänne turhaan laukkua hakamaan. Virkailija totesi tähän: ”Ei se haittaa. Jaloittelitte vähän.” Vastasin siihen, etten halua jaloitella. Jaloittelu sinänsä on tarpeen, mutta lentokentällä puikkelehtiminen sinne tänne erityisesti Moskovassa ei innosta.

Saavuin Pietariin siis vasta illalla yli kahdeksan tuntia myöhemmin kuin oli alun perin tarkoitus. Niinpä siirsin rajalle lähtöä päivällä eteenpäin. Minulla oli Pietarissa välttämättömiä asioita hoidettavana eikä niitä voinut illalla hoitaa. Maanantai-iltana Tuutarin sauna lämmitti niin ruumista kuin mieltä. Keskiviikkoaamuna klo 5 jälkeen lähdin kohti rajaa. Raja ylittyi nopeasti ja tehokkaasti, kuten yleensäkin Narvan suuntaan. Pääsin melko pian Tallinnan-bussiin ja Tallinnasta kätevästi lautalla Helsinkiin. Olin sopinut puhuvani seuroissa Hämeenlinnan Luther-talolla tuona keskiviikkona klo 18. Ratatöiden vuoksi juna oli Hämeenlinnassa myöhässä, mutta ehdin seuroihin, koska tällä kertaa aloitettiin tarjoilulla. Alun perin minun oli tarkoitus tulla Suomeen jo edellisenä päivänä, mutta Moskovan metkujen vuoksi moni asia muuttui. Loppu hyvin, kaikki hyvin!

Sana

”Mutta minä turvaan sinun armoosi; riemuitkoon minun sydämeni sinun avustasi. Minä veisaan Herralle, sillä Hän on tehnyt minulle hyvin.” (Ps. 13:6)

Tässä hyvin päättyvässä Daavidin virressä päivitellään oman elämän murheita. Vaikuttaa siltä, että Jumalan vastaus viipyy ja viholliset pääsevät niskan päälle. Me saatamme kokea jotain samanlaista tämänpäiväisessä elämässämme. On toisaalta omia murheita ja kysymyksiä oman terveyden, työtehtävien ja tulevaisuuden puolesta. Rakkaiden läheisten asiat painavat mieltä. Kaiken lisäksi elämme nyt sellaista aikaa, jolloin maailma suorastaan kuohuu ja epävakauden laineet lyövät lujaa. Monenlaisten paineiden alla elämä on vaikeaa, muttei toivotonta. On kuitenkin Jumala, joka vastaa rukouksiimme ajallaan ja tavallaan. On Taivaallinen Isä, joka on Poikansa ristinkuoleman kautta valmistanut meille kurjille syntisille pääsyn iankaikkiseen elämään. Pyhän kasteen kautta Hän on pessyt meidät uudestisynnyttävällä pesulla ja pukenut meidät Poikansa ainutlaatuiseen pyhyyteen ja puhtauteen. Näin me itsessämme täysin syntiset olemme tulleet Kristuksessa täysin pyhiksi ja taivaskelpoisiksi. Tämä on Jumalan toimintaa meissä, ei meidän ansiokasta vastaanottamistamme. Kristus taisteli jalon voiton kaikista meidän pahoista vihollisistamme. Golgatalla synti, kuolema ja Perkele menettivät valtansa meihin Jumalan lapsiksi kastettuihin ja Kristukseen uskoviin. Oi, PyhäHenki, vahvista meidän uskoamme ja kirkasta meille aina Herramme ristinkuoleman merkitys! Täällä pimeän laakson valtakunnassa me aikamme vaellamme, kunnes uskomme muuttuu näkemiseksi ja ahdistuksen aika on ohi. Nyt on kuitenkin aika toteuttaa Kristuksen antamaa kaste- ja lähetyskäskyä. On näytettävä lähimmäisille oikeaa tietä, Kristusta, koko maailman syntien sovittajaa. Hän on tie taivaaseen. On aika kiittää ja ylistää Jumalaa, sillä Hän on tuonut avun ja päivästä päivään auttaa meitä tiellä aina kotiin asti. Hänen armonsa kantaa taivaaseen.

Lähetysterveisin,

Ville

Esirukousaiheita:

• Virvoittavaa kesälomaa
• Rauhaa maailman kansoille
• Kesäiset lastenleirit Siperian rovastikunnassa