Yhtä joukkoa

Sokkien lähettikirje 5/2026

26.6.2026

Terveisiä Suomesta! Saavuimme Suomeen huhtikuun puolivälissä ja olemme taas kotimaankaudella sekä lomalla ennen kuin palaamme loppusyksystä takaisin Ugandaan.

Suomeen saapuessa tuntui kuin olisimme unessa tai vierailemassa jossakin lapsuuden maisemassa. Ympäristö näytti tutulta ja samalla se tuntui vieraalta. Olemme niin tottuneet asumaan Ugandassa, että vaihdos ei olekaan enää niin helppo. Sisäinen kokemuksemme on ikään kuin kahden todellisen tilan välissä, jossakin Suomen ja Ugandan rajapinnassa, jota ei ole olemassa muutoin kuin omassa kokemuksessamme. Kuulumme johonkin, joka ei ole täysin yhtenevä Suomen kanssa, muttei myöskään Ugandan kanssa. Kuulumme ”kolmanteen kulttuuriin”, joka on tuo outo rajapinta. Maahanmuuttajille ja lähettilapsille on tavallista, ettei tunne kuuluvansa kumpaankaan tuttuun ympäristöön. Samaan aikaan monikulttuurinen elämä voi olla hyvin rikas kokemus.

Suomeen tullessa oli jo odotettavissa, että sopeutuminen tulee viemään aikaa. Ympäristö on erilainen, niin kuin myös sää ja erityisesti sosiaalinen kulttuuri. Jo pian Ugandasta lähdettyämme yksikin torimyyjä laittoi viestiä ja ihmetteli, mihin olemme kadonneet, kun meitä ei ole pariin viikkoon näkynyt ostamassa kasviksia. Ugandalaisittain emme ole torimyyjien kanssa puolituttuja vaan ystäviä, sillä olemme tavanneet useamman kerran ja vaihtaneet kuulumisia. On tavallista kysellä toisten perään. Ugandassa tuleekin oltua päivittäin monien ihmisten kanssatekemisissä arjessa, kun kaikki asia hoidetaan ihmiskontaktien kautta. Jos sinua ei ole päivään kahteen näkynyt torilla tai tien laidalla, olet ”kadoksissa”, ja vointiasi ja kuulumisiasi kysytään yhteisiltä tuttavilta.

Kansainvälisessä seurakunnassa

Pian saavuttuamme Taisto pääsi sijaiseksi Helsingin kansainväliseen seurakuntaan, joka on kotiseurakuntamme. Pastori Richard oli ensin sairaana ja tarvitsi tuuraajaa, ja sen lisäksi Taisto toimi kaksi viikkoa hänen lomansijaisenaan.

Kansainvälinen työ Helsingissä on ollut lähellä sydäntämme, vaikka työskentelemmekin kaukana Ugandassa. Iloitsimme tavatessamme monia ystäviä, jotka ovat käyneet seurakunnassa jo vuosia ja joiden kanssa saimme heti vaihtaa kuulumisia. Samaan aikaan suru ja haikeus valtasivat mielen, kun kuulimme monien seurakuntalaistemme joutuneen pakkopalautetuiksi kotimaihinsa. Jotkin taas olivat muuten jääneet pois seurakunnasta. Saimme kuitenkin ilahtua monista uusista tuttavuuksista.

Työ maahanmuuttajien ja pakolaisten kanssa on hyvin vaativaa lähetystyötä. Löydämme siinä paljon yhtäläisyyksiä Ugandan ja Suomen välillä. Koko elämänsä toista uskontojärjestelmää seuranneen ihmisen on vaikea jättää kerralla kaikki vanha, kun hän kääntyy uskomaan Jeesukseen. Kääntyessä uuden ajattelutavan ja maailmankuvan omaksuminen vie paljon aikaa, ja entisiin tapoihin saattaa helposti ajautua, kun kohtaa elämässään vaikeuksia. Samaan aikaan on aina muutamia, jotka ihmeellisellä tavalla sisäistävät evankeliumin mukaisen elämän ja maailmankuvan kuin itsestään. Uuteen ympäristöön on lisäksi aina haastavaa rakentaa elämänsä, varsinkin kun kulttuuri, kieli ja yhteiskuntajärjestys ovat erilaisia ja vieraita.

Molemmilla kentillä elämän vaikeudet ovat syvästi läsnä työssä ja seurakunnan elämässä. Pastori Richard tekee valtavan hienoa työtä, kun hän kuuntelee, rohkaisee ja neuvoo lukemattomia maahanmuuttajia erilaisissa elämän ja uskon vaikeuksissa.

Koemme kuuluvamme tähän joukkoon. Emme ole yhtään sen erilaisempia kuin toiset. Kaikki me ihmiset kannamme ja kohtaamme samanlaisia murheita elämissämme. Meitä puhuttelee ja kutsuu kotiseurakuntaamme se, että jokainen voi olla oma itsensä eikä vaikeuksia tarvitse siivota hyvinvoivan ulkokuoren taakse. Kaikissa iloissa ja suruissa saamme jakaa elämää toisten kristittyjen kanssa sellaisina kuin olemme.

Vierailuja

Tähän loppukevääseen on ehtinyt jo mahtua muutama vierailu seurakunnissa ja Sleyn toiminnassa. Meitä on rohkaissut se, että saimme heti tavata teitä lähettäjiä ja kuulla teidän innostanne ja sitoutumisestanne tähän yhteiseen työhön! Emme ole yksin, vaikka olemme työn kärkenä tuolla kaukana maailmalla, vaan meillä on vankka tuki takanamme. Näin Herramme kehottikin meitä yhdessä osallistumaan evankeliumin viemiseen ja köyhien avustamiseen.

Vain Jumala voi saada aikaan sen, että rakastaa jotakuta ihmistä ja vieläpä kurjaa pakolaista, jota ei ole koskaan edes tavannut. Kiitos teille kaikille omasta panoksestanne!

Kiitos keskusteluista ja ystävyydestä teille, joita olemme jo päässeet tapaamaan, ja toivottavasti pääsemme tapaamaan vielä monia muita kesän Evankeliumijuhlassa sekä syksyn vierailuissa! Kirjeen lopussa on lista vierailuistamme, joten tarkistapa sieltä oman paikkakuntasi tilaisuudet ja merkkaa jo kalenteriin!

Perheuutisia

Omassa perheessämme on tapahtunut suuri iloinen muutos, sillä viime viikolla meille syntyi esikoisvauva! Olemme saaneet iloiten ja ihmetellen seurata lapsemme ensimmäisiä päiviä ja kiittää Jumalaa uuden elämän ihmeestä. Perheemme arjen muutos vie tietysti voimia ja tottumista. Olemme kiitollisia siitä, että meillä on niin hyvämahdollisuus jäädä kerralla vähän pidemmälle lomalle vuosiloman ja vanhempainvapaiden myötä.

Olemme vapailla heinä-elokuun, mutta sitä ennen näemme toivottavasti monia teistä Evankeliumijuhlassa Karkussa 26.-28.6.2026. Taisto on sunnuntain messussa saarnaamassa, ja samassa myös siunataan meidät ja muut lähetit tuleville työkausille.

Kuulumme Kristukseen

Olemme onnellisessa asemassa, kun saamme päätoimisesti viedä evankeliumia eteenpäin lähellä ja kaukana. Teemme sitä kulttuurien kohtaamisissa ja vaihtelevissa ympäristöissä. Toisinaan sen keskellä on vaikea tietää, mihin oikein kuulumme. Kuulummeko sinne mistä lähdimme, sinne mihin olemme matkalla, vai itse matkan päälle? Kuulummeko Hänelle, joka meidät lähetti, vai heille keiden luokse olemme tulleet?

Raamattu antaa meille selvän vastauksen: kuulumme Jumalallemme, joka meidät loi, lunasti ja lähetti. Vaikka tuntuisi ettemme kuuluisi mihinkään, niin voimme hänestä aina löytää sen maailman ja yhteisön, johon kuulumme. Kuulumme Kristukseen ja hänen kauttaan toinen toisiimme. Vaikka ulkoisesti olisimme eri kulttuurista ja ympäristöstä, olemme Hengeltämme yhtä.

Kirkkoisä Augustinus kirjoitti muistelmissaan kohdistaen sanansa Jumalalle: ”Sinä olet luonut meidät itsellesi, ja sydämemme on levoton, kunnes se löytää levon sinussa.”

Saatamme kokea yhteenkuuluvuutta tai ulkopuolisuutta tässä maailmassa, mutta sitä syvempi asia on, mihin kuulumme hengessä. Meidän ei kannatakaan etsiä liikaa yhteenkuuluvuutta tässä maailmassa, sillä Jeesus opettaa maailman vihaavan häntä ja hänen omiaan. Mutta kun ymmärrämme, että ennen muuta kuulumme Kristukseen, löydämme hänestä levon ja rauhan.

Levon- ja rauhantäyteistä kesää sinulle!

Rukousaiheita

• Rauhaa Etelä-Sudaniin ja Sudaniin
• Kirkon työ Etiopiassa
• Pakolaisten hyvinvointi
• Läheiset eri puolilla maailmaa
• Syksyn vierailut
• Kotimaankausi ja seurakunnat Suomessa
• Perhearki
• Kiitos esikoisen syntymästä
• Kiitos levosta ja ilosta

Syksyn vierailut

Su 30.8. klo 10 Joensuu

La 5.9. klo 13 Lappeenranta

Su 6.9. klo 11 Imatra

Su 6.9. klo 16 Lappeenranta

Su 20.9. klo 15 & 16 Kouvola

La 26.9. klo 13.30 Tampere

Su 27.9. klo 10 Uurainen

Pe 23.10. klo 18 Kyyjärvi

La 24.10. klo 16 Kaustinen

Su 25.10. klo 12 Kokkola

Ma 26.10. klo 18 Lohtaja

Ti 27.10. klo 17 Raahe

Su 1.11. klo 11 Tampere

Ti 3.11. klo 14 Hyvinkää

Su 8.11. klo 11 & 14 Turku

To 12.11. klo 14 Huittinen

Pe 13.11. klo 18 Soini

La 14.11. Soini

Su 15.11. klo 12 Jyväskylä

katso tarkemmat tiedot:

https://www.sley.fi/toiminta/lahetystyo/lahetit-kotimaankaudella

Kesäterveisin

Taisto ja Anna

Alkuperäinen kirje:

https://mediakirjasto.sley.fi/2026/06/sokkien-lahettikirje-kesakuu-2026