Toukokuun uutiskirje

Richard Ondichon lähettikirje 3/2025

21.5.2025

Jumalan armosta me kansainvälisessä luterilaisessa seurakunnassa koimme upean sarjan pääsiäisviikon jumalanpalveluksia. Kokoonnuimme myös pitkäperjantaina – kristillisen uskomme keskeisenä hetkenä – muistamaan Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kärsimystä. Viime aikoina olen pohtinut ylösnousemusta ja ymmärtänyt, että se ei ole vain juhlan hetki. Vielä tärkeämpää on, että ylösnousemus kutsuu meitä toimimaan. Se antaa meille voiman elää suuren lähetyskäskyn mukaan: tehdä opetuslapsia, kastaa heitä ja opettaa heille Jumalan valtakuntaa.

Jumala on armossaan avannut meille Luther-Kirkossa uuden ulottuvuuden kansainväliseen palvelutyöhön tuomalla ihmisiä buddhalaistaustaisuudesta. Tämä on alue, josta tiesin aiemmin vähän, mutta olen päättänyt tarttua tähän tilaisuuteen sitä mukaa, kun se tulee. Ymmärrän, että se vaatii aikaa ja harkittua lähestymistapaa. Ennen pääsiäistä minulla oli suuri kunnia kastaa buddhalainen henkilö kahden kuukauden Vähä katekismuksen opetuksen jälkeen. Toiset ovat sittemmin tulleet luoksemme eri syistä. Näyttää siltä, että tämä buddhalaisten ryhmä ei ole laajalti tunnettu Suomessa, joten se on tärkeä lähetystyön alue. Meillä on nyt kolme ihmistä, jotka soittavat musiikkia kanssamme; kuitenkin vain yksi mies ja hänen vaimonsa, jotka ovat kotoisin Sri Lankasta, olivat jo kristittyjä.

“Vaan pyhittäkää Herra Kristus sydämessänne ja olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu.” (1. Pietarin kirje 3:15)

Nykypäivän yhä globalisoituneemmassa ja uskonnollisesti monimuotoisemmassa maailmassa kristillinen lähetystyökin on kutsuttu olemaan tekemisissä kaikkiin eri uskontoihin kuuluvien ihmisten kanssa tavalla, joka on sekä syvästi kunnioittava että lujasti perustunut raamatulliseen totuuteen. Tärkeimpien uskonnollisten perinteiden joukossa kohtaamme buddhalaisuuden – ei-teistisen uskonnon, jonka perusti Siddhartha Gautama (Buddha) 5. tai 6. vuosisadalla eaa., ja jota seuraa nyt yli 500 miljoonaa kannattajaa maailmanlaajuisesti, erityisesti Aasiassa ja yhä useammin lännessä.

Tarkoitukseni käsitellä tätä aihetta on lisätä tietoisuutta kristillisessä ja erityisesti luterilaisessa yhteisössä Suomessa buddhalaisuuden keskeisistä uskomuksista ja käytännöistä sekä tarjota harkittuja, kulttuurisesti herkkiä strategioita lähetystyöhön buddhalaisten yksilöiden ja yhteisöjen keskuudessa.

Olen ymmärtänyt, että tehokas lähetystyö buddhalaisten keskuudessa vaatii totuuden ja armon, vakaumuksen ja myötätunnon huolellista tasapainoa. Luther-kirkossa meitä muistutetaan siitä, että evankelioimisessa ei ole kyse väitteiden voittamisesta tai todistamisesta, vaan uskollisesta todistamisesta Jeesuksessa Kristuksessa olevasta rakkaudesta, toivosta ja pelastuksesta. Lähestymällä tätä työtä nöyrästi, kulttuurisella herkkyydellä, syvällä kunnioituksella ja hengellisellä valmistautumisella voimme palvella Kristuksen lähettiläinä ja tarjota Hänen hyvää uutistaan buddhalaiselle maailmalle tavalla, joka kunnioittaa sekä heidän arvoaan että evankeliumin totuutta.

Buddhalaisessa opetuksessa neljä jaloa totuutta ovat keskeisiä: Ensinnäkin, että elämää leimaa kärsimys (dukkha); toiseksi, että kärsimys syntyy halusta ja kiintymyksestä (tanha); kolmanneksi, että on olemassa keino lopettaa kärsimys; ja neljänneksi, että tie kärsimyksen lopettamiseen on kahdeksanosainen polku. Vaikka buddhalaiset ympäri maailmaa ottavat nämä opetukset vakavasti, meidän kristittyjen on tärkeää muistaa, että heidän ymmärryksensä kärsimyksestä ja pelastuksesta eroaa olennaisesti kristillisestä sanomasta. Opintojeni ja buddhalaisten kanssa käymieni keskustelujen kautta olen oppinut tunnistamaan heidän syvän sitoutumisensa uskoonsa, mutta näen myös tarpeen selkeälle teologiselle erolle, kun jaan evankeliumia.

Kun olemme tekemisissä buddhalaisuuden kanssa, meidän on pidettävä mielessä, että sen opetukset ja kristillinen oppi eivät ole sama asia. Buddhalaisuus tarjoaa itsensä vapautumisen polun valaistumisen kautta, kun taas kristinusko opettaa, että pelastus on lahja Jumalalta, joka on saatu yksin uskon kautta Jeesukseen Kristukseen. Teologisesti buddhalaisuuden keskeinen sanoma – pyrkimys voittaa kärsimys henkilökohtaisella ponnistelulla – on ristiriidassa kristillisen opetuksen kanssa, jonka mukaan pelastus tulee yksinomaan Jumalan armosta, joka on annettu Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen kautta. On ratkaisevan tärkeää tunnustaa nämä perustavanlaatuiset erot, jotta emme virheellisesti rinnasta buddhalaisia uskomuksia evankeliumin totuuteen.

Tehtävässämme buddhalaisille meidän on sitouduttava kunnioituksella ja kulttuurisella herkkyydellä, mutta aina teologisella selkeydellä, joka tulee evankeliumin totuudesta. Tehtävämme ei ole tehdä kompromisseja tai mukauttaa kristillisiä uskomuksia buddhalaisiin näkemyksiin sopiviksi, vaan jakaa Jeesuksen Kristuksen rakkautta ymmärrettävällä tavalla ja samalla ylläpitää Jumalan sanan totuutta. Meidät on kutsuttu tarjoamaan evankeliumia myötätunnolla ja nöyryydellä, luottaen siihen, että Pyhä Henki ohjaa ponnistelujamme, mutta pysyen aina juurtuneina totuuteen Kristuksen pelastustyöstä.

Jeesus käskee opetuslapsiaan tekemään opetuslapsia kaikista kansoista – myös buddhalaisista. Monet buddhalaiset elävät vahvalla moraalisen nuhteettomuuden tunteella ja hengellisellä kai-pauksella, mutta heidän rauhan ja vapautumisen etsintänsä ei vastaa evankeliumin todellista toivoa. Kristillinen sanoma tarjoaa sen, mihin buddhalaisuus ei pysty: palautetun suhteen Luojaan Jeesuksen Kristuksen kautta ja iankaikkisen toivon elämästä Hänen kanssaan.

On myös tärkeää muistaa, että tämä tehtävä ei ole vain kansainvälisten luterilaisten seurakuntien vastuulla. Myös paikallisilla seurakunnilla on mahdollisuus ja vastuu olla tekemisissä buddhalaistaustaisten kanssa. Vaikka kansainväliset yhteisöt voivat tarjota erityisiä mah-dollisuuksia, jokainen seurakunta on kutsuttu todistamaan Kristuksen totuutta ja tavoittamaan evankeliumin rakkautta ja totuutta kaikkialle, minne Jumala meidät asettaa.

Rakkaat ystävät Kristuksessa, olen todella kiitollinen uskollisista rukouksistanne ja avokätisestä tuestanne vuosien varrella. Kumppanuutesi evankeliumissa on ollut minulle suuri rohkaisu tässä tehtävässä. Pyydän edelleen nöyrästi rukouksianne, kun etsin Jumalan johdatusta tavoittaessani maahanmuuttajia Helsingissä – erityisesti buddhalaistaustaisia ja muita, jotka eivät ole vielä kuulleet hyvää uutista Jeesuksesta Kristuksesta.

Jumalan kaitselmuksesta minulla on mahdollisuus tavata säännöllisesti Sri Lankan yhteisön jäseniä ja muita eri uskonnollisia perinteitä edustavia. Haluan lempeästi ja uskollisesti jakaa Herramme evankeliumia luottaen siihen, että Pyhä Henki avaa sydämet vastaanottamaan totu-uden. Tämä tehtävä vaatii aikaa, uhrauksia ja kärsivällistä rakkautta – mutta olen varma, että myös Herra, joka aloitti tämän työn, tukee sitä.

Kaikessa tässä minua muistutetaan siitä, että evankeliumi on Jumalan voima pelastukseksi jokaiselle, joka uskoo. Ei meidän ponnistelujamme, vaan yksin Hänen armonsa kautta, sydämet kääntyvät ja elämät muuttuvat. Kiitos, että kuljit rinnallani tässä työssä – rukouksistasi, tuestasi ja rohkaisustasi. Siunatkoon Jumala teitä runsaasti, ja käyttäköön Hän meitä kaikkia tehdäkseen Kristuksen tunnetuksi Hänen nimensä kunniaksi ja Hänen valtakuntansa laajentamiseksi.

Kristuksessa minä pysyn Hänen palvelijana ja sinun

Riku