Kuulumisia Hämeenlinnasta Kaakkois-Aaasiaan

Pentti Marttilan rukouskirje 5/2025

17.11.-25

Syksy on tuonut mukanaan paljon kohtaamisia ja mahdollisuuksia pitää evankeliumia esillä – sekä täällä Suomessa että lähetysalueilla. Ei ole suurempaa etuoikeutta kuin kulkea Jeesuksen seuraajana ja olla mukana viemässä evankeliumia eteenpäin.

Valvominen

Elämme kirkkovuodessa aikaa, jolloin puhutaan erityisesti valvomisesta ja Jeesuksen paluun odottamisesta. ”Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee.” (Matt. 24:42) Mitä on oikea valvominen ja Jeesuksen odottaminen?

Lutherin mukaan oikea valvominen on evankeliumin sydämessä pitämistä. Ihminen valvoo oikein silloin, kun hän turvautuu Kristukseen eikä omaan hurskauteensa. Valvominen on sitä, että “sydän pysyy hereillä evankeliumille” eikä turru synnin, välinpitämättömyyden tai oman vanhurskauden uneen. Se on jatkuvaa paluuta kasteen armoon, parannukseen ja Kristuksen turviin. “Valvominen on evankeliumin kuulemista ja siihen tarttumista, ettei sydän nuku epäuskossa.”

Luther opettaa, että valvominen tapahtuu siellä, missä Jumalan sanaa kuullaan, tutkitaan ja eletään.

“Missä sana sammuu, siellä myös valvominen lakkaa.” “Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi.” (Joh. 8:31–32)

Kuulumisia Hämeenlinnan Luther-talon messuyhteisöstä

Sunnuntaiset messut ovat kaiken toimintamme sydän. Olemme saaneet kokoontua niihin säännöllisesti. Suuri määrä vapaaehtoisia palvelee uskollisesti pappien rinnalla. Joskus huolena on ollut, että onko joillakin liikaa tehtäviä ja vastuita? Joihinkin tehtäviin tarvitsemme uusia vastuunkantajia.

Erityistä iloa on tuottanut Reijo Arkkilan säännöllinen palvelu messuyhteisössä: hän on saarnannut kerran kuukaudessa ja pitänyt kirkkokahveilla arvostetun raamattuopetuksen, joka on syventänyt monen Raamatun tuntemusta.

Myös Kansanlähetyksen kanssa joka toinen viikko järjestetyt raamattuopetusillat ovat olleet yksi syksyn merkittäviä kiitoksen aiheita. Ne ovat koonneet seurakunnan Jumalan sanan ääreen – sinne, missä seurakunnan perustus todella rakentuu. Jumalan sana kestää, vaikka kaikki muu ympärillä horjuisi.

Kuukausittaiset Donkkis-illat lapsille ja lapsiperheille ovat jatkuneet hyvässä yhteistyössä Kansanlähetyksen kanssa. On ollut rohkaisevaa nähdä, kuinka evankeliumi välittyy luontevasti pelien, musiikin ja opetuksen kautta, ja kuinka perheet viihtyvät yhdessä seurakunnan keskellä. Nämäkään illat eivät olisi mahdollisia ilman lukuisaa joukkoa vapaaehtoisia vastuunkantajia.

Syksyyn on mahtunut paljon muutakin hyvää:

•Aikuisrippikoulu ja sen päätteeksi saatu kaste olivat erityinen ilo ja muistutus siitä, että Jumala edelleen kutsuu uusia ihmisiä seurakuntayhteyteen.
•Keskiviikkoaamun rukoushetki on koonnut uskollisen joukon rukoilemaan seurakunnan ja maailman puolesta.
•Raamattupiirit, nuorten illat sekä opiskelijoiden ja nuorten aikuisten EO-illat ovat tarjonneet paikkoja, joissa ihmiset voivat kasvaa uskossa, löytää ystäviä ja oman paikkansa seurakunnassa.
•Lauantaiset opetuseminaarit (2 kk syksyllä)

Kiitämme Jumalaa siitä, että olemme saaneet vapaasti kokoontua yhteen sanan ja sakramenttien ääreen. Hämeenlinnan seurakunnan kanssa on ollut hyvä yhteistyö.

Rukoilemme, että tulevan adventin ja joulun aikana saamme tavoittaa uusia ihmisiä evankeliumin ilosanomalla.

Kaakkois-Aasian lähetystyön kuulumisia

Syksy 2025 on ollut opetus- ja seurantamatkojen aikaa Myanmarissa ja Indonesiassa.
Kiitän jokaisesta esirukouksesta ja tuesta – ilman niitä tämä työ ei olisi mahdollista. Tässä lyhyt katsaus ajankohtaisiin kuulumisiin.

Myanmar – opetusta, juhlaa ja rohkaisua vaikeissa oloissa

Vierailin loka–marraskuussa Myanmarissa LCM-kirkon kutsusta. Matkan tavoitteina olivat yhteistyön päivittäminen, kirkon 25-vuotisjuhlaan osallistuminen, kolmipäiväisen teologisen seminaarin pitäminen sekä seurakuntien ja kirkon johdon tapaaminen.

Seminaarin teemat – kolmiyhteinen Jumala ja pyhä kaste – herättivät paljon keskustelua ja toivat työntekijöille uusia välineitä opetustyöhön.

Opetukset koettiin erittäin tarpeellisiksi. Eräs pastori kiteytti kokemuksensa:

”Olen palvellut pastorina pitkään, mutta vasta nyt ymmärsin, miksi kastamme pieniä lapsia. Lapsikasteella on syvät ja vahvat raamatulliset perusteet. Sain seminaarista arvokkaita työkaluja seurakunnan opettamiseen.”

Sunnuntaina sain myös saarnata Yangonin luterilaisen seurakunnan jumalanpalveluksessa. Kirkon 25-vuotisjuhla kokosi yhteen suuren joukon seurakuntalaisia ja työntekijöitä. Vierailin myös Damadi-orpokodissa ja suljettuna olevassa Myanmar Institute of Lutheran Theologyssa, jonka opetusta jatketaan vierailuilla seurakunnissa.

Myanmarin sisällissota on jatkunut jo viidettä vuotta. 18-35 vuotiaita otetaan pakolla armeijaan ja lähetetään lyhyen koulutuksen jälkeen rintamalle. Valtio kokee nuorten kokoontumiset epäilyttävinä. Tämä tekee MILT-seminaarin avaamisen mahdottomaksi.

Myanmarissa kristittyjä on vain noin 5 %, ja erityisesti maan enemmistön burmalaisten joukossa heitä on hyvin vähän (0.35%). LCM:llä on 10 seurakuntaa ja 2 saarnapaikkaa, mutta sisällissodan vuoksi jumalanpalveluksia voidaan pitää säännöllisesti vain kahdeksassa. Haasteiden keskellä on kuitenkin nähtävissä myös lisääntyvää hengellistä etsintää.

Indonesia – uusia avauksia ja yhteistyön vahvistamista

Turkulainen Kanniaisten perhe teki kesällä kartoitusmatkan Pohjois-Sumatraan harkiten mahdollisuutta pidempiaikaiseen lähetystyöhön. He kohtasivat sekä työalueen haasteet että suuren vieraanvaraisuuden. Erityisen puhutteleva oli vierailu seurakunnassa, jonka kirkko on poltettu ja joka edelleen kokoontuu telttakatoksessa.

Syys-lokakuussa Martti Arkkila kiersi alueen seurakuntia ja opetti pastoreita. Monilla alueilla kristinusko on vahvaa, mutta luterilainen opetus ja ehtoollisen säännöllinen vietto tarvitsevat vahvistusta. Pohdimme, miten Sley voi parhaiten tukea yhteistyökirkkoa ja rohkaista sitä lähetystyöhön muslimien ja saavuttamattomien kansojen parissa.

Saavuttamattomat kansat – työn ydintä

Aasia on alue, jossa on eniten saavuttamattomia kansoja. Työ heidän parissaan jatkuu monella tavalla:
•Kahden viikon välein Internetissä järjestettävät etäopetukset ovat koonneet osallistujia Pakistanista, Intiasta, Myanmarista ja Etu-Aasiasta. Syksyn aiheena on ollut Isä meidän -rukous.
•Turkin- ja persiankielisten työ etenee: viime keväänä toteutettiin koulutusmatka ja ensi keväälle suunnitellaan uutta.

Rukoilemme, että Jumala avaa yhä uusia ovia alueille, joissa Kristuksesta ei ole juuri kuultu.
Siunausta ja terveisin, Pentti