Terveisiä Saksan lähetiltä

Pasi Palmun lähettikirje 2/2025

16.6.2025

Kirjoitin jo kukista pääkirjoituksessa. Mutta tiesittekö, mitä alttarikukat julistavat? Ne ovat uhri, jotka antavat alttarilla tuoksunsa ja kauneutensa. Ei ole suntion häpeä, että alttarikukat hiljalleen kuihtuvat; sekin kuuluu uhriin. Iranilaiset rakastavat kauneutta. Usein joku kysyy jumalanpalveluksen jälkeen, saisiko alttarikukat viedä kotiin. Monilla on siinä vaiheessa myös asiaa papille. Kerran siinä vilskeessä ynähdin jollekulle kukkien kyselijälle ”Bale” (= Kyllä) tajuamatta, että kirkossa pidettäisiin viikolla paastonajan jumalanpalvelus. Kirkkoherra Schütze ihmetteli seuraavana keskiviikkona sähköpostitse, mihin ihmeeseen alttarikukat ovat hävinneet. Minä häpesin…

Uhriin liittyvä rukousaihe: Saimme tietää ihmisistä, jotka haluaisivat tulla kristityksi olosuhteissa, joissa kirkon etsiminen on hengenvaarallista. Niinpä suunnittelimme kastekurssin pitämistä verkon välityksellä. Olimme jo aloittamaisillamme, kun tuli tieto, että turvallisuuspalvelu oli pahoinpidellyt ja vanginnut yhden heistä. Häntä saattaa odottaa jopa se kaikkein ankarin rangaistus. Pyydämme, että Herramme tekisi ihmeen. Hänen puolisonsa ja lapsensa tarvitsevat häntä.

Mainitsin viime lehdessä henkilöstä, jolle emme voineet järjestää kirkkoturvaa ja näytti, että hänet Dublinin sopimuksen mukaisesti lähetettäisiin maahan, josta riski joutua karkotetuksi olisi huomattavan suuri. Ymmärrettävästi hän kärsi hurjasta stressistä. Yhtenä sunnuntai-iltapäivänä hän sitten sai jonkinlaisen kohtauksen, hikoili kylmää hikeä, tärisi ja tunsi rinnassa voimakasta kipua. Luulin, että kaveri kuolee käsiimme ja soitin tietysti ambulanssin. Hänet vietiin sairaalaan, jossa sai viettää pari viikkoa. Viranomaiset olisivat kuulemma halunneet puhutella häntä, mutta lääkäri kielsi siinä tilassa olevan ihmisen kuulemisen. Pari kertaa kävin häntä katsomassa ja ajattelin, että on maailma kumma paikka: Ihminen hoidetaan ensin kuntoon, jotta hänet sitten ehkä voidaan lähettää kotimaahansa vankilaan kidutettavaksi. Mutta tämä henkilö saikin jatkoaikaa. Joitakin päiviä sitten hän viestitti: ”Isä pastori. Dublin-määräaikani on ohi. Jään Saksaan.” – Onkohan joku teistäkin rukoillut hänen puolestaan?

En paljon huudellut etukäteen matkasta, jonka tein entisen työtoverini Marko Turusen sekä kokeneen lähetin Ari Salmisen kanssa Etu-Aasiaan. Siellä avautui taas uudenlainen ikkuna lähetystyöhön. Päällimmäinen vaikutelmani matkasta on ilo siitä, että vaikeissakin olosuhteissa kirkko elää. Mukana on myös nuoria, joilla on palava kutsumus tehdä Kristusta tutuksi omilleen.

En muuten voinut olla ajattelematta erästä meille kaikille tuttua nuorta miestä noilta main. Lähellä sijaitsee nimittäin Tarsus-niminen kaupunki (Raamatun Tarsos), josta oli lähtöisin muuan Saul, sittemmin Paavalina tunnettu. Kun lensimme jatkolennolla Istanbuliin, sain vierustoverikseni hurskaan muslimin, sivistyneen herrasmiehen, joka aloitti oman lähetystyönsä. Kuuntelin useamman tunnin mielenkiinnolla miestä, joka oli kahdeksanvuotiaasta asti tunnollisesti suorittanut päivittäiset viisi rukoushetkeä, paastonnut kurinalaisesti ramadanin aikaan ja vältellyt islamin kieltämiä asioita, kuten alkoholia, tupakkaa ja uhkapeliä. Vieressäni istui sanalla sanoen hyvä ihminen. Hän sanoi, että ei vain tekojen, vaan aikomuksienkin pitää olla puhtaita. Kun oltiin jo laskeutumassa, sanoin, että Raamatun mukaan kukaan meistä ei ole sellainen sydämeltään puhdas. Onhan sekin suurta itsekkyyttä, jos tekee hyvää päästäkseen paratiisiin. Sen hän myönsi. Sitten sanoin: ”Jos sinä huomaat joskus, että olet syntinen, niin muistutan sinua kristinuskon pääasiasta: Jeesus Kristus on kärsinyt, kuollut ja sovittanut kaikkien ihmisten synnit ristillä, myös sinun.” Asia ei ollut hänelle ihan outo, koska hän vastasi naurahtaen: ”En usko, että Jeesus olisi voinut kuolla meidän kaikkien puolesta.” Vastasin: ”Sinä et usko Jeesuksen uhriin. Minä taas en usko ihmisen tekoihin. Siinä se suuri ero.” Nyt kone oli jo laskeutunut ja hyvästelimme toisemme. – Tällaistakin voi lähetystyö olla!