Uskomaton matka

Havukaisten lähettikirje 2/2025

7.5.2025

Hyvät kirjeemme lukijat!

Terveisiä Japanista! Miten hienoa sanoa nämä sanat. Projektilähetysmatkamme Japaniin todellakin toteutui. Siitä saamme olla kiitollisia teille, jotka tuitte matkaamme taloudellisesti ja rukouksin. Koimme koko matkan ajan olevamme siunattuja ja johdettuja. Vielä kerran suuri kiitos!

Olisi niin paljon kerrottavaa, että on mahdoton kirjoittaa kaikkea yhteen kirjeeseen. Siksi kerromme tässä jotakin ja kirjoitamme sitten myöhemmin, ehkä heinäkuussa toisen kirjeen. Tiedämme kokemuksesta, että liian pitkää kirjettä ei välttämättä jaksa lukea kokonaan.

Täytyy rehellisyyden nimissä myöntää, että ennen matkaa oli pitkään rauhaton ja pelokaskin mieli siitä, miten matka onnistuu ottaen huomioon maailman poliittisen tilanteen ja sodat eri puolilla. Huolta lisäsi myös se, miten jaksaa pitkän lentomatkan. Sen vuoksi otsikoksi voikin laittaa Uskomaton matka sillä kaikki todellakin sujui uskomattoman hyvin. Kiitos Taivaan Isälle!

Jaamme kirjeen kolmeen osaan niin, että tässä kirjeessä kerromme vain Tokion osuudesta. Matkan alussa olimme Tokiossa 12 päivää ja yövyimme Ikebukuron aseman lähellä pienessä huoneessa, jossa oli juuri tilaa meille ja neljälle laukullemme. Huoneen käytävällä oli kaasuliesi, allas, jääkaappi, mikro, vedenkeitin ja pyykinpesukone. Majapaikkamme oli todella rauhallisella kujalla, vaikka matkaa Ikebukuron vilkkaalle rautatieasemalle oli vain 770 metriä. Näin hyvän majapaikan löytyminen oli myös kiitoksen aihe. Vasta majapaikan varattuamme huomasimme, että se on vain 7 minuutin kävelymatkan päässä Ikebukuron kirkolta, jossa kävimme kolmena päivänä.

Saavuimme siis Tokioon 26.3. ja heti seuraavana päivänä osallistuimme suomipiiriin Suomi-kirkolla, jossa lauloimme ja puhuin (Mari-Liisa). Oli hienoa päästä ensimmäistä kertaa Suomikirkolle. Syksyllä 2019 meidän oli tarkoitus Osakasta käsin vierailla siellä mutta taifuuni esti matkamme, kun luotijunat pysähtyivät myrskyn vuoksi.

29.3. Tapasimme Japanin evankelisluterilaisen kirkon johtajan ja Ikebukuron kirkon pastorin Hideto Nagayoshin ja hänen vaimonsa Sayakan, sekä Tokion kirkon pastorin Yamamoton. Söimme yhdessä illallisen ja muistelimme menneitä sekä paransimme maailmaa.

30.3. sunnuntain vietimme Suomi-kirkolla. Timo saarnasi messussa ja lauloimme. Esiinnyimme myös kirkkokahveilla. Tähän aikaan sakurat eli kirsikankukat olivat parhaimmillaan Tokiossa, joten lähdimme niitä ihailemaan kirkolta. Tällä välin Suomi-kirkon pastori Hiroaki Yoshimura piti kastekoulua eräälle herralle, joka sitten kastettiinkin pääsiäisenä! Vielä päivän päätteeksi meidät kutsuttiin kylään Yoshimurille. Päivi ja Hiroaki valmistivat herkullista sukiyakia (liha- ja kasvispataa, jota syödään riisin kanssa). Kiitos siitä!

Saimme todennäköisesti lentokoneesta sitkeän yskän, joten emme päässeet tapaamaan Miki, Shuuhei ja Taiga Ozawaa (ettemme tartuttaisi Taigaa). Siksi otimme pitkän videopuhelun heidän kanssaan. Miki on muusikko, joka on ollut Suomessa opiskelemassa kanteleensoittoa. Hän on kristitty. Hänen miehensä on pastorina Chibassa. Miki on kääntänyt paljon Pekka Simojoen gospellauluja japaniksi. Hän on tehnyt myös kaksi CD-levyä. Miki käänsi matkaamme varten Siionin kanteleen laulun 179 Jeesuksesta laulan japaniksi.

1.4. osallistuimme Ikebukuron seurakunnan raamattupiiriin, jossa lauloimme ja puhuimme. Siellä tapasimme virolaisen Ulla Kodaman, joka kävi Osakassa Tennojin seurakunnan jumalanpalveluksissa. Olin (Mari-Liisa) silloin, 1998-2001, siellä töissä. Pastori Nagayoshi oli pappina.

2.4. alkoi Suomi-kirkon Church cafén valmistelu, eli pidimme leipomispäivän. 4.4. oli toinen leipomispäivä. 5.4. oli varsinainen tilaisuus, joka alkoi klo 11. Klo 12 pidimme Timon kanssa ensimmäisen minikonsertin ja klo 14 toisen. Konserttien välillä oli kahvittelua ja seurustelua. Tilaisuudessa oli lämmin tunnelma. Lauloimme päivän aikana 22 laulua! Molemmilla oli yskä mutta se ei ihmeeksemme haitannut laulamista. Välillä imeskelimme yskänpastilleja ja joimme kuumaa vettä, ne auttoivat. (Eikä pidä unohtaa niitä rukouksia!)

6.4. osallistuimme Ikebukuron kirkon messuun, jossa Timo saarnasi ja lauloimme. Ruokailu- ja kahvitilaisuudessa saimme myös laulaa ja puhua.

Tokiossa saimme tavata paljon uusia ihmisiä, myös ei-kristittyjä. Rukouksemme on, että monet laulut olisivat jääneet puhuttelemaan sekä kristittyjen että etsivien sydämissä.

Eilen meillä oli Teams-palaveri Aasian työn koordinaattorin Pentti Marttilan kanssa. Hän kysyi, voisimmeko lähteä uudestaan vastaavalle matkalle. Vastasimme myöntävästi. Edellisen matkan väsymys on tuskin vielä kaikonnut. Mahdollinen ajankohta voisi olla ensi vuoden myöhäissyksy. Silloin olen jo eläkkeellä. Haluatko sinä kirjeemme lukija jatkaa matkaa kanssamme?

”Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua ja sinun pitää kunnioittaman minua.” Tämä on Jumalan puhelinnumero 5015. (Ps 50:15) Opetin sen monelle ei-kristitylle Japanissa.

Mari-Liisa ja Timo

Rukousaiheita:

-rauhaa maailmaan

-kiitos projektilähetysmatkan onnistumisesta

-siunaa Japanin lähetystyötä

-siunaa kesän Evankeliumijuhlat Karkussa 27.-29.6. Nähdään siellä!