Huhtikuun terveiset!

Richard Ondichon lähettikirje 3/2026

28.4.2026

”Pyhitä heidät totuudessasi; sinun sanasi on totuus.” (Joh. 17:17)

Rukouksessaan opetuslastensa puolesta Herra Jeesus Kristus rukoili ei ainoastaan heidän, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa kautta tulisivat uskoon. Hänen katseensa oli niissä, jotka eivät vielä uskoneet, tietäen, että juuri opetuslasten todistuksen kautta he tulisivat uskomaan. Tämä rukous ei ole vain menneisyyteen kuuluva sana, vaan elävä todellisuus keskellämme tänään. Näemme sen toteutuvan Helsingin Luther-kirkossa ja muualla, kun ihmiset edelleen tulevat uskoon seurakunnan todistuksen kautta. Juuri tämä rukous kantaa ja ylläpitää meitä kaikkia, jotka olemme mukana lähetystyössä. Toisin sanoen täytämme Jeesuksen Kristuksen meille antamaa tehtävää kohdata ne, jotka eivät vielä tunne Häntä – erityisesti täällä pääkaupunkiseudulla, Helsingissä, Vantaalla ja Espoossa.

Pääsiäisviikon jälkeen olemme jatkaneet kokoontumisia tavanomaisesti. Jumalan armosta on joukossamme ihmisiä, jotka ovat tulleet jumalanpalveluksiimme ja jotka tarvitsevat erityistä huomiota muiden rinnalla. Yksittäisten ihmisten elämäntilanteista ei ole oikein kirjoittaa yksityiskohtaisesti, joten on hyvä siirtyä kertomaan laajemmin yhteisestä työstä. Kokoontumisemme jatkuvat uskollisesti, ja jumalanpalveluksen ja yhteyden säännöllinen rytmi on rohkaiseva. Olemme käyneet merkityksellisiä keskusteluja, hiljentyneet rukoukseen ja saaneet mahdollisuuksia tukea toinen toistamme niin pienissä kuin suuremmissakin asioissa. On selvää, että Jumala tekee työtään, vaikka se ei aina olisi silmin nähtävissä.

Eilen tohtori Martti Arkkila kutsui minut pitämään avauspuheen Tampereen uudessa kansainvälisessä luterilaisessa seurakunnassa. Tunsin suurta kiitollisuutta tästä kutsusta. Se toi myös mieleen merkityksellisiä muistoja: vuonna 2002 pidin ensimmäisen englanninkielisen jumalanpalveluksen Luther-talossa yhdessä tohtori Reijo Arkkilan kanssa. Justus Haverinen ja Sonia Hotarinen tekivät ahkerasti työtä yhdessä seurakunnan pastorin kanssa varmistaakseen, että kaikki oli hyvin valmisteltu. Alku oli todella vaikuttava, ja Soili Haverinen toimi johtavana laulajana.

Minulle oli suuri ilo nähdä niin monien kokoontuneen yhteen, ja toivon vilpittömästi, että yhä useammat maahanmuuttajat löytäisivät tiensä sinne. Tampereella on paljon luterilaisia Tansaniasta ja Keniasta – ja mahdollisesti myös muista maista – ja tämä tarjoaa upean mahdollisuuden, todellisen siunauksen, monille löytää hengellinen koti. Tätä kasvavaa näkyä tukee vahvasti myös lähetystyön johtajamme, tohtori Ville Auvinen, jolla on sydämellään elinvoimaisten kansainvälisten seurakuntien perustaminen useille paikkakunnille. Näemme tätä kehitystä jo Helsingissä, Kokkolassa ja Tampereella, ja Jumalan suodessa Turku voisi olla seuraava. Tämä on merkittävä ja rohkaiseva askel, sillä se heijastaa sitoutumista palvella eri kansoista ja taustoista tulevia ihmisiä – tarjoten heille paitsi jumalanpalveluspaikan myös todellisen hengellisen perheen.

Kiitän teitä sydämellisesti rukouksistanne ja taloudellisesta tuestanne. En voi kyllin kiittää siitä tiedosta, että joku lukee näitä uutiskirjeitä ja muistaa minua rukouksin. Se on suuri rohkaisu ja varmasti yksi syy siihen, että minulla on voimaa ja energiaa jatkaa kolmen raamatupiirin vetämistä sekä kohdata ihmisiä eri alueilla, erityisesti heitä, jotka kantavat huolia ja taakkoja.

Katsoessamme eteenpäin toivomme voivamme edelleen vaalia näitä ihmissuhteita ja tarjota tilaa niille, jotka etsivät, kyselevät tai tarvitsevat hoivaa. Pyydän teitä pitämään tämän työn rukouksissanne, että meille annettaisiin viisautta, kärsivällisyyttä ja myötätuntoa kaikessa, mitä teemme.

Kristuksessa pysyen,
Hänen palvelijanaan ja teidän,

Richard Ondicho