Työ etenee!

Ville Melasen lähettikirje 4/2025

19.08.2025

Kirja julkaistiin!

Monien vaiheiden jälkeen hartauskirjani venäjännös lopulta julkaistiin. Pidin kirjan julkaisutilaisuuden Novosibirskin seurakunnassa heinäkuun alussa. Kirjan etukannesta tuli hieno. Kannessa on kuvattuna kolmena erillisenä ympyränä Jumalan sana, kaste ja ehtoollinen eri symboleja käyttäen. Symbolien keskellä on Luther-ruusu kuvaamaan sitä, että kirja on tunnustukseltaan luterilainen. Kirjaa on jaettu jo Siperian rovastikunnassa, Pietarin rovastikunnassa ja Länsi-Inkerin rovastikunnassa – voipi olla, että kirja on kirkon keskustoimistolta lähtenyt vielä muuallekin. Kirja painettiin ja julkaistiin Novosibirskissa, josta syksyn aikana vien sitä edelleen eri paikkakunnille, jonne se ei ole vielä saapunut. Kiitos kirjan julkaisusta Evankeliumiyhdistykselle ja teille työn tukijoille, mutta ennen kaikkea Jumalalle. Toivon ja rukoilen edelleen, että tämä kirja saa palvella hartauskirjana niiden harvojen hartauskirjojen joukossa, joita meillä venäjän kielellä on saatavissa. Alkuperäistä suomenkielistä kirjaa on jäljellä pari pientä laatikollista. Hyvä, että sekin on päässyt hyvin ihmisten koteihin. Toiset lukevat sitä aamupalan yhteydessä, toiset illalla.

Iloisia uutisia Siperian rovastikunnasta

Novosibirskin seurakunnassa on edelleen kastettu ja konfirmoitu uusia tulokkaita sekä jatkettu opettamista. Omskin alueella alueella vietettiin hiljattain lasten- ja nuortenleiriä, joka toi paljon iloa siihen osallistuneille. Lapsi- ja nuorisotyö on hiljalleen viriämässä myös Irkutskin alueella, jossa on pitkään ollut hiljaista. Kirkko tarvitsee uusien työntekijöiden lisäksi uusia sukupolvia, jotka ottavat aikanaan vastuun työstä. Krasnojarskissa kirkon kattoremontti saatiin tehtyä, vaikka se ei alkuperäisten suunnitelmien mukaan kesäkuussa onnistunut. Kävin toistamiseen saarnaamassa Omskin alueen kahdessa kylässä, jossa saarnasin toukokuussa ensimmäistä kertaa. Jumalan sanaa halutaan edelleen kuulla.

Mielenkiintoinen matka UlanUdeen

UlanUdessa käydessäni saarnasin messussa, jonka yhteydessä konfirmoitiin noin 70-vuotias mies. Kaikki uudet jäsenet eivät aina siis ole nuoria tai työikäisiä, vaan he voivat olla hyvin eri-ikäisiä ihmisiä. On parempi tulla Jumalan valtakuntaan myöhemmin, jos ei aikaisemmin, kunhan vaan ei myöhästy. Tuona samaisena sunnuntaina minulla oli monia mielenkiintoisia keskusteluja eri ihmisten kanssa. Eräs nuori mies oli ensimmäistä kertaa luterilaisessa messussa. Häntä kiinnosti kuulla minun hengellinen polkuni. Tämähän oli helppo ja mieleinen tehtävä. Hän tuntui olevan hyvin kiitollinen kertomastani.

Eräs vanhempi mies, joka on ollut seurakunnassa jo kauan, kertoi olevansa shamaanisuvun jäsen ja toimineensa joskus shamaanina. Vaikka hänet on kastettu ja hän osallistuu ahkerasti jumalanpalveluksiin, hän kertoi kokevansa hengellistä taistelua ruumiissaan. Hän saa erilaisia haavoja ja hänellä on erilaisia kipuja. Hänen mukaansa nämä johtuvat pahoista hengistä. Tähän on vaikea sanoa muuta kuin, että henkien olemassaolo ja henkien taistelu on todellista, mutta kastettu ja uskova on Jeesuksen omana kuitenkin voittajan puolella. Kristuksessa Jeesuksessa ei ole kadotustuomiota kenellekään. Erityisesti UlanUdessa, mutta muutenkin tässä rauhattomassa maailmassa, on hyvä kuulla, lukea ja uskoa siihen rauhaan, jonka Vapahtaja lupaa antaa ja antaa seuraajilleen. Hän antaa oman rauhansa meille. Tästä rauhasta iloiten ja kiittäen saamme elää kristittyinä toi elämä tullessaan, mitä tuokaan. Kristuksen omat eivät joudu hukkaan, vaan ovat Vapahtajamme hyvässä huomassa. Siksi on hyvä uskoa ja luottaa Jumalaan ja Kristukseen, kuten Vapahtajamme evankeliumissa Johanneksen mukaan kehottaa.

UlanUden vierailun yhteydessä kirkkoherra Aleksander halusi tehdä kanssani pienen kulttuurikierroksen kaupungilla. Olen ollut UlanUdessa monta kertaa, mutta aina oppii ja näkee jotain uutta. Usein kuulee myös hauskoja juttuja ja huvittavia tosiasioita. Erästä näkyvällä paikalla olevaa aukiota hallinnoi paikallinen kommunistinen puolue. Jos aukiolla haluaa pitää jonkun tilaisuuden tai esimerkiksi näyttelyn, siihen täytyy saada kommunistisen puolueen lupa. Voipi olla, että asia saattaa kiinnostaa myös viranomaisia. Ortodoksikirkko saa kuulema helposti luvan pitääkseen tilaisuuden tai näyttelyn tuolla aukiolla. Ei taida aatteen palo olla enää ihan samanlaista kuin vielä joku aika sitten.

Tapasin vierailun yhteydessä myös kirkon rakennusfirman johtajaa. Kirkkohan rakennettiin jo pari vuotta sitten ja vihkiäisistäkin on jo melkein kaksi vuotta mennyt, mutta edelleen kirkon paperiasiat ovat rempallaan. Etevä juristi kuulema hoitaa asiaa ja se ratkaistaan tuomioistuimessa. Venäjällä on valitettavan yleistä, että kirkko ensinnäkin vihitään käyttöön turhan aikaisin, jonka jälkeen täytyy vielä jatkaa rakennustöitä tai korjata jotakin. Toiseksi paperiasioihin suhtaudutaan turhan leväperäisesti. UlanUdessa syyllinen ei ole tässä tilanteessa ainakaan uusi, nuori kirkkoherra, joka aloitti virassa vasta viime vuonna. Rakennusfirman johtajalla on paljon erilaisia projekteja tämän tästä meneillään ja sanoisinko niin, että hänellä on paljon hyviä tuttuja hoitamassa myös lakiasioita. Uskon siihen, että asia tulee kuntoon, mutta ymmärrän myös nuoren kirkkoherran tuskan, kun asia on kuitenkin vielä vaiheessa.

Viisumianomus vetämässä

Minulta kysytään Suomessa usein: ”Käytkö vielä Venäjällä?” Vastaus kysymykseen on: ”Kyllä!” Tällä hetkellä passini ja viisumianomukseni on Venäjän konsulaatissa. Koska sain viranomaisten myöntävän viisumikutsun, niin eiköhän se viisumi sieltä kohta puoliin tule. Venäjälle matkustaminen ja siellä toimiminen on myös tärkeä rukousaihe. Juuri tänä aikana on erittäin tärkeää ja merkityksellistä olla mukana hengellisessä työssä Venäjällä. Uusi työkauteni alkaa virallisesti syyskuun alussa ja intoa palvella Jumalaa ja hänen kansaansa on edelleen. Näitä hommia tehdään kuitenkin Jumalan armon avulla ja myös teidän esirukoustenne kantamina.

”Pojat, kansan urhokkaan…, mi Narvan mailla vertaan vuoti…”

Narvan raja vetää entistä huonommin. Kun joskus pari vuotta sitten rajalla joutui odottamaan kolme tuntia Venäjälle pääsyä, se tuntui pitkältä ajalta. Vähitellen odotus kastoi viiteen tuntiin, jolloin kolme tuntia alkoi tuntua jo melko nopealta. Viime keväänä jonotus alkoi olla kahdeksan tuntia ja kesäkuussa tuli uusi ennätys: kahdeksan ja puoli tuntia. Se tuntui jo kovin pitkältä odotukselta. Se ei kuitenkaan ollut vielä mitään heinäkuussa syntyneen uuden ennätyksen rinnalla. Minulle kävi niin, että saavuin rajalle alkuillasta, jolloin kaikki odottajat eivät ehtineet ylittää rajaa ennen klo 23:a, jolloin raja suljettiin kahdeksaksi tunniksi. Tallinnasta Narvaan samassa bussissa matkustaneiden kanssa sovimme päivystysvuoroista, jotta ainakin osa ihmisistä voi mennä nukkumaan – porukkaan kuului myös pieniä lapsia ja vanhuksia. Muiden jonottajien kanssa laadittiin yhteinen jonotuslista. Minun numeroni oli 132. Kaikki sujui listan mukaan ja pääsin aamulla rajan yli. Narvassa odottaessamme rajan ylitystä oli hyvä tunnelma matkustajien kesken ja syntyi hyviä keskusteluja mm. Inkerin kirkosta. Samassa bussissa matkustaneet sanoivat, että kaikki menee hyvin, kun Te olette mukana. Taisi mennä, mutta ei minulla siinä mitään ansioita ollut. Rajan yli pääsemiseen meni tällä kertaa 16 tuntia.

Sana

”Joka vähimmässä on uskollinen, on paljossakin uskollinen, ja joka vähimmässä on väärä, on paljossakin väärä.” (Luuk. 16:10)
Raamatun opetus älykkäästä huoneenhaltijasta on varsin vaikea ymmärtää. Viekasta asioidenhoitajaa käytetään jopa hyvänä esimerkkinä. Toisaalta, kun hätä on kädessä, on tehtävä jotakin. Silloin jopa typerät ja vähäpätöiset asiat saattavat olla merkityksellisiä. Valitettavan usein kuulen kristittyjen vähättelevän osuuttaan Jumalan valtakunnan työssä. Jumala arvostaa uskollisuutta niiden lahjojen hoitamisessa, joita Hän on meille suonut. Tämä ei tarkoita, että meidän pitäisi olla synnittömiä ja kaikissa toimissamme moitteettomia. Jokainen on myös heikko ja häilyväinen. Olkaamme uskollisia rukouksessa, lähimmäisten auttamisessa, lähetystyön edistämisessä. Jokaista lähettäjää, esirukoilijaa, tilaisuuksien järjestäjää tarvitaan. Kuinka tärkeää onkaan monen tilaisuuden jälkeen käydä pöydän ääreen juomaan teetä tai kahvia ja maistelemaan pöydän antimia. Kuinka hienoa onkaan, että on ihmisiä, jotka lämmöllä ottavat vastaan ihmisen hengelliseen tilaisuuteen! Kuinka hienoa onkaan käyttää laulun, puheen, tulkkaamisen, tekniikan lahjoja.

Kaikki lahjat ovat tarpeellisia Herran työssä. Myös sellaiset lahjat, joita emme osaa pitää hengellisinä lahjoina. Kaikki se, mikä palvelee Jumalan tahdon toteuttamista ja ajaa evankeliumin asiaa on hengellistä ja tuo iloa Jumalalle. Olkaamme siis uskollisia niiden lahjojen käyttämisessä, mitä meillä on. Kiittäkäämme Jumalaa monista lahjoista, joita Hän on meille kaikille antanut ja ennen kaikkea siitä, että palvelutehtävistämme huolimatta pelastus on yksin armosta, Kristuksen tähden. Kallis sovitusveri vuosi Golgatalla sinun ja kaikkien ihmisten puolesta. Jumalalle kiitos! Ja tästä saamme kertoa ihmisille eri puolella maailmaa, kastaa ja opettaa, toteuttaa Kristuksen antamaa tehtävää, kunnes meidän aikamme on väistyä riemuitsevaan seurakuntaan tai kun Kristuksen paluu koittaa ja kaikki siirtyvät ajasta iankaikkisuuteen. Vielä on aika kuuluttaa ilouutista ja vielä Herramme sanoo meille ja muille: ”Taivaassa on tilaa. Sinulle on paikka.” Tähän saamme uskoa ja luottaa. Jumala on lupauksissaan uskollinen. Jatkakaamme yhteistä työtämme Herran armon avulla.

Lähetysterveisin,
Ville

Esirukousaiheita:

• Varjelusta ja johdatusta matkoille
• Kiitos hartauskirjan julkaisusta!
• Rauhaa maailman kansoille!
• Kiitos Omskin alueen lasten- ja nuortenleiristä!