Kesäkuun terveiset!

Richard Ondichon lähettikirje 4/2025
18.6.2025

“Muistattehan, veljet, miten me uurastimme ja näimme vaivaa. Kun julistimme teille Jumalan evankeliumia, teimme samalla yötä päivää ansiotyötä, jotta emme olisi olleet teidän vaivoinanne — 1. Tessalonikaiskirje 2:9

Rakkaat ystävät ja lähetystyön tukijat,

Viimeisen yhdeksän vuoden ajan jokainen viikko on tuonut uusia mahdollisuuksia palvella maahanmuuttajia ja pakolaisia Helsingissä, Suomessa, lähetystyössä. Vuodesta 2016 lähtien olen kulkenut rinnalla ihmisten, monien muslimienemmistöisten maiden edustajien, kanssa, jotka nyt ovat uudessa maassa etsimässä toivoa, totuutta ja yhteisöllisyyttä. Vaikka Suomessa on kristillinen perintö, monilla ihmisillä ei ole elävää yhteyttä evankeliumiin. Kuitenkin Jumalan huolenpidossa he ovat saapuneet paikkaan, jossa Kristuksen sana vielä julistetaan.

Viikko toisensa jälkeen johdan kolmea raamattuopetusta, tapaan ihmisiä, joilla on syviä taisteluita, ja juhlin jumalanpalvelusta joka sunnuntai Luther-kirkossa. Olipa kyse suurista kokoontumisista tai hiljaisista yksittäisistä hetkistä, näen, kuinka Jumala jatkaa ihmisten kohtaamista Hänen Sanansa ja kristillisen yhteyden kautta. Tämä työ on ollut vakaata, usein hiljaista, joskus kivuliasta—mutta aina Jumalan armon ja voiman täyttämää.

Jumalan armosta olen saanut iloiten kastaa 216 ihmistä, joista monet olivat aiemmin muslimeja tai eivät olleet kristittyjä taustaltaan. Jokainen kaste on voimakas todistus Pyhän Hengen työstä. Nämä uudet uskovat kohtaavat monia haasteita—jopa hylkäystä perheeltä tai ystäviltä—mutta he kasvavat uskossa ja sitoutumisessa Kristukseen. Heidän todistuksensa rohkaisevat meitä kaikkia, jotka näemme, kuinka Jumala vetää ihmisiä itseensä odottamattomissa paikoissa.

Samalla tämä työ on tuonut minut vaikeisiin ja sydäntä särkeviin hetkiin. Vuodesta 2016 lähtien olen ollut läsnä oikeudenkäynneissä, seisoen niiden rinnalla, jotka ovat tulleet uskoon Kristuksessa ja hakevat turvapaikkaa. Olen kuunnellut heidän pelkojaan, kirjoittanut lausuntoja ja puolustanut heitä. Olen myös nähnyt joidenkin palautuvan kotimaihinsa—vaikka heidän kyyneleensä ja todelliset pelkonsa vainoista ovat olleet läsnä. Nämä ovat hetkiä, jolloin voimani ovat rajalliset, ja ainoa mitä voin tehdä, on jättää heidät Jumalan käsiin ja pysyä yhteydessä heidän kanssaan parhaani mukaan. Suruista huolimatta Jumala on ollut erittäin hyvä Luther-kirkossa. Olipa kyse raamattuopetuksesta tai jumalanpalveluksesta, hänen siunauksensa eivät ole lakanneet.

Tuleva Karkun Evankeliumijuhla (27.–29.6.2025) merkitsee minulle henkilökohtaisesti paljon. Se ei ole vain jokin tapahtuma—se on huipentuma, jonka uskon olevan kannustuksena lähetystyöhön. Se kokoaa yhteen ne, jotka rukoilevat, antavat, tukevat ja seisovat tämän työn takana—vaikka en tunne kaikkien teidän nimiänne. En halua osallistua tähän juhlaan turhaan tai rutiininomaisesti. Toivon, että se olisi aika, jolloin ne, jotka ovat kantaneet lähetystyötä rukouksin ja sydämessään, voivat kokoontua näkemään, kuulemaan ja juhlistamaan, mitä Jumala on tehnyt. Toivon myös syvästi, että joku rohkaistuu tulemaan keskustelemaan kanssani—tarjoamaan kannustusta, esittämään kysymyksiä tai jopa jakamaan rehellistä palautetta. Tällaiset sanat merkitsevät enemmän kuin monet ymmärtävät. Ne muistuttavat minua siitä, että tämä kutsu ei ole yksin kannettava.

Haluan myös kiittää syvästi Luther-kirkon tiistain raamatturyhmää, joka kokoontuu siellä joka viikko. Heidän hiljainen mutta uskollinen tukensa on ollut suuri siunaus. Muistan vielä vuoden 2018, kun he osallistuivat uuden uskovaisen kastejuhlaan ja toivat ristejä ja tervetulotoivotuksia kastetuille. Tämä rakkauden ja huolen osoitus on pysynyt mielessäni siitä lähtien. He edustavat sellaista hengellistä tukea, joka vahvistaa tätä lähetystyötä tavoilla, joita sanat eivät täysin voi kuvailla.

Äskettäin sain viestin ryhmältä tansanialaisia, joka haluavat liittyä mukaan Tapiolan raamattuopetukseen. He kuulivat siitä Dr. Elishalta, Helsingin yliopiston tohtoriopiskelijalta, joka tapasi meidät ensimmäisen kerran sunnuntain jumalanpalveluksen jälkeen. Hänestä tuli sitoutunut osallistuja jumalanpalvelukseemme.

Muistan voimakkaan keskustelun hänen kanssaan eräänä tiistaina, jossa pohdimme, mitä tarkoittaa tehdä päätös seurata Kristusta. Aluksi hän vastusti ajatusta, mutta myöhemmin myönsi, ettei hän ollut saanut oikein opetusta. Siitä hetkestä hänen uskostaan alkoi kasvaa oikean opetuksen avulla. En koskaan odottanut, että Jumala käyttäisi minua tällä tavalla—mutta hän teki niin. Ja hän jatkaa edelleen. Jumala työskentelee yhä kauttamme Luther-kirkossa.

Kiitos, rakkaat ystävät, että seisotte kanssamme. Rukouksin, antamalla, läsnäololla tai kannustuksella olette osa jokaisen tässä työssä kosketetun elämää. Tämä on myös teidän hedelmänne. Rukoilen, että Jumala jatkaa teidän kaikkien siunaamista ja vahvistamista, jotka kannatte evankeliumia sydämessänne.

“Älkää väsykö tekemään hyvää, sillä oikealla hetkellä saamme kylvää, jos emme luovu.” — Galatalaiskirje 6:9

Kristuksessa pysyn hänen palvelijanaan ja teidän,
Richard Ondicho