Kuulumisia Saksan lähetiltä

Pasi Palmun lähettikirje 3/2026

22.6.2026

Iranilaisten vaikea kevät

Maaliskuun alussa tuli kolme vuotta siitä, kun muutin Saksaan. Tämä kevät on ollut toisenlainen kuin kaksi aiempaa. Varmaan muistatte alkuvuodesta ne veriset uutiset, jotka Iranista levisivät maailmalle, joskin viiveellä. Vaikeissa oloissa elävän kansan elinolot vaikeutuivat vielä entisestään ja alkoi kansannousu, joka jälleen tukahdutettiin. Kansalaisten internet-yhteyksiä ei ole vieläkään palautettu.

Helmikuun lopussa Israel ja Yhdysvallat iskivät Iraniin osittain siinä luulossa, että yli 80-miljoonainen kansa nousisi kapinaan pappishallintoaan vastaan. Odotukset olivat ylioptimistisia. Maahan on lähes 50 vuoden aikana rakennettu teräksinen valvonta- ja sortokoneisto, oppositio on murskattu ja Iranilla on kyseenalainen kunnia olla Kiinan jälkeen maa, joka teloittaa eniten ihmisiä maailmassa.

Kaikki tämä on heijastunut seurakuntaelämäämme. Ihmiset ovat olleet väsyneitä, alakuloisia ja jääneet mieluummin kotiin. Olen yrittänyt vakuuttaa, että kirkkoon saa tulla rikkinäisenä ja itkettyneenäkin. Kriisin kohdatessa suomalaiset ja saksalaiset tulevat suurin joukoin kirkkoon, vaikka olisivat muuten hyvinkin vieraantuneita. Tätä tapaa ei vielä ole iranilaisilla eikä afgaaneilla.

Arkista puurtamista

Kaikesta huolimatta lannistajalle ei olla haluttu antaa jalansijaa! Jumalanpalvelukset on Hampurissa pidetty säännöllisesti, kastekurssia tarjottu, sielunhoitokeskusteluja käyty ja joku sairaalakäynti tehty.

Itselleni uusi kokemus oli jumalanpalvelus Braunschweigin Paul-Gerhardt-seurakunnassa viikko pääsiäisen jälkeen. Sielläkin on aktiivinen persialaisjoukko. Jumalanpalvelus oli kylläkin saksaksi, mutta tajusin ehtoollista jakaessani, että jotkut kuulivat ensimmäistä kertaa äidinikielellään: ”Tämä on Jeesuksen Kristuksen todellinen ruumis, sinun puolestasi annettu”. Se kosketti. Jumalanpalveluksen jälkeen pidin luennon kuumasta aiheesta: Pyhä sota ja kristityt. Halusin sanoa, miksi kristitty ei voi ajatella väkivaltaa keinona Jumalan ja hänen sanansa puolesta. Opetusta seurasi vilkas keskustelu. Kutsuipa eräs perhe minut vielä teellekin ennen kotimatkaa.

Olen myös jatkanut vierailuja Wolfsburgin pieneen seurakuntaan kerran kuukaudessa. Pääsiäismaantaina pidin siellä kokonaan persiankielisen palveluksen. Useimmissa kaupungeissa, kuten juuri Wolfsburgissa, Braunschweigissa, Hannoverissa, Erfurtissa, Dresdenissä ja jossakin muuallakin persialaiset osallistuvat saksankielisiin palveluksiin. Jos pastorilla on lähetysnäkyä, hän järjestää tulkkauksen ja raamatuntekstien lukemisen persiaksi. Muussa tapauksessa persialaiset voivat olla aika ulkona siitä, mitä puhutaan. Heille onkin juhlahetki päästä toisten samaa kieltä puhuvien kristittyjen yhteyteen. Siihen tarpeeseen meillä on kaksikin hanketta, joista toisen jo toteutimme.

Seminaari Pyhästä Hengestä

Helluntain aattona Zion-kirkkomme tiloissa järjestettiin seminaari aiheesta Pyhä Henki. Alunperin seminaaria suunniteltiin vain oman seurakuntamme herättelemiseksi, mutta ruokahalu kasvoi syödessä. Mukaan tuli ryhmät Hannoverista ja Wolfsburgista. Siavash, josta tässä lehdessä on Tuttu kasvo -haastattelu, luotsasi päivää hienolla otteella, Mariam ja Setare huolehtivat isolla sydämellä keittiöpuolesta, ja pastorit Bernhard Schütze, Christian Tiews ja minä pidimme raamattuopetukset: Pyhä Henki Raamatussa (Christian), seurakunnan elämässä (Pasi) sekä kristityn elämässä (Bernhard). Arman ja Rayan ottivat vastuuta alku- ja päätöshartauksista. Seminaaripäivä oli menestys ja jatkoa toivottiin. Pitkämatkalaiset jäivät vielä pitkälle sunnuntai-iltapäivään voidakseen osallistua persiankieliseen jumalanpalvelukseen ja raamattupiiriin. – Vaikean kevään jälkeen mielen täytti kiitollisuus tästä upeasta helluntai-viikonlopusta.

Mainitsin kaksi hanketta, joista toinen on vielä edessä. Se on yhteinen persiankielinen jumalanpalvelus Hannoverissa 21.6. Kutsumme sinne persialaisia laajemmaltakin alueelta. Yhteisen palveluksen jälkeen syömme ja tutustumme toisiimme. Seuraavana päivänä pakkaankin jo auton tullakseni Suomeen Evankeliumijuhlaan ja lomille.

Näitä kirjoittaessani hiljainen toiveeni on, että voisit rukoilla työmme ja seurakuntalaistemme puolesta. Pääkirjoituksessa totesin, että vaikka herätys olisi ollut väkevä, juurien puuttuminen osoittautuu usein kohtalokkaaksi. Tärkeintä olisi, että niin siellä Suomessa kuin täällä kristityt juurtuisivat Kristukseen ja oppisivat kaipaamaan ja käyttämään säännöllisesti Jumalan sanaa, ehtoollista ja synninpäästöä. Me itse emme juuria kasvata emmekä uskoamme vahvista: Kaikki aito kasvu tapahtuu Vapahtajamme yhteydessä. Jos elämmekin vaikea aikaa, pysyvä neuvo sekä persialaisille että teille kuuluu: Lähemmäksi Jeesusta! Sanon tämän myös itselleni.

Pasi Palmu

Alkuperäinen lehti: https://mediakirjasto.sley.fi/2026/06/pasi-palmun-lahettikirje-kesakuu-2026