Syksyiset terveiset!

Richard Ondichon lähettikirje 6/2025
2.10.2025

Lokakuun kirje

Perheeni ja minä olemme kiitollisia Jumalalle terveyden lahjasta. Me voimme hyvin täällä Helsingissä, ja lapsemme – Amos, Eliel ja Sinuhe – kukoistavat. Terveys on yksi suurimmista siunauksista, jota emme koskaan pidä itsestäänselvyytenä. Nukkumisen, heräämisen ja työn rytmit muistuttavat meitä päivittäin Jumalan hyvyydestä ja huolenpidosta. Kaksi viikkoa sitten sunnuntain jumalanpalveluksen teemana oli kiitollisuus, ja tuo teema on jäänyt elämään sydämeemme merkittävänä muistutuksena pysähtyä ja pohtia Jumalan uskollisuutta elämässämme. Kiitollisuus ei ole vain satunnainen tunne, vaan sydämen päivittäinen asenne.

Useimmat meistä – ellei jokainen – ovat kokeneet Jumalan käden omassa elämässään. Ehkä olit sairas, ja Herra kosketti sinua ja antoi terveytesi takaisin, vaikka kaikki näytti toivottomalta. Ehkä rukoilit kuukausia työtä, ja yhtäkkiä, vilpittömän rukouksen jälkeen, Jumala avasi oven ja antoi sinulle työpaikan. Nämä hetket – ja lukemattomat muut – muistuttavat meitä siitä, että Jumala kuulee tarpeemme, on uskollinen lupauksissaan ja valmis toimimaan puolestamme. Näiden totuuksien pohtiminen tässä vuodenajassa on rohkaissut perhettämme vaalimaan kiitollisuutta tietoisemmin ja huomaamaan Jumalan läsnäolon niin arjessa kuin poikkeuksellisissa hetkissä.

Syksy on kulunut nopeasti, ja olemme jo lokakuussa – selvä merkki siitä, että talvi on ovella. Viimeiset kultaiset lehdet väistyvät kirpeiden tuulten ja lumen lupauksen tieltä. Niin kuin vuodenajat vaihtuvat, samoin Jumala kutsuu meitä uusiutumisen, pohdinnan ja toivon rytmeihin. Luomakunta käy läpi kasvun ja levon aikoja, ja niin tekevät myös elämämme: oppimisen, odottamisen ja kiitollisuuden kausia. Evankeliumi pysyy vakaana valona näiden siirtymien keskellä – ei koskaan staattisena tai kaiverrettuna kiveen, vaan aina elävänä ja uutena jokaiselle.

Lokakuu itsessään on talveen johtava ja säiden vaihtelun aika, joka on jälleen muistuttanut meitä pysähtymisen ja Jumalan huolenpidon tunnistamisen tärkeydestä. Vaikka katsomme kohti talven pimeämpiä ja kylmempiä päiviä, sisimmässämme on toivoa ja odotusta tulevista kuukausista. Niin kuin lokakuu johdattaa meidät syksyn loistosta talven hiljaisuuteen, samoin Jumala kutsuu meitä huomaamaan läsnäolonsa sekä elämän värikkäissä että sen hiljaisissa hetkissä. Syksyn loisto saattaa pian haihtua, mutta sen tilalle tulee syvä hiljaisuus, joka kutsuu uudistumiseen ja lepoon. Kiitollisuus avaa silmämme näkemään Jumalan läsnäolon kaikessa – niin suuressa kuin pienessä.

Syvässä kiitollisuudessa arvostan sitä suurta joukkoa Jumalan ihmisiä, jotka ovat lähetyshenkisiä ja liittyneet tukirinkiini. On vaikea sanoin kuvata iloa siitä, että niin moni on sitoutunut rukoilemaan puolestani ja tukemaan työtäni taloudellisesti. Yhdeksän palvelusvuoden jälkeen on valtavan rohkaisevaa tietää, että työlläni täällä on näin vahva verkosto lähetyshenkisiä uskovia rinnallani. Tämä on antanut minulle uutta varmuutta siitä, että työni kantaa hedelmää täällä, vaikka Sri Lankasta tulevien ihmisten tavoittaminen ei juuri nyt olekaan pääpainoni. Olen jo saanut kaksi uutta ihmistä kasteopetukseen, ja he ovat täysin uusia kristillisessä uskossa. On ilo nähdä Jumalan aloittavan työnsä heidän elämässään – muistutus siitä, että Hän avaa ovet omassa ajassaan, ja että lähetyshenkisten uskovien uskollinen tuki tekee tällaiset mahdollisuudet mahdollisiksi.

Herra siunatkoon teitä terveydellä, rauhalla ja ilolla tässä uudessa vuodenajassa. Olkoon työn ja levon päivissänne kiitollisuutta Jumalan ylläpitävästä rakkaudesta. Ja tuokoon totuus Kristuksesta – joka pysyy muuttumattomana valonamme – lohtua kaiken muutoksen keskellä.

Kristuksessa, Hänen ja teidän palvelijanne,
Richard Ondicho