Päivän Manna 7.9.

Minä kiitän Herraa joka aika, hänen ylistyksensä on alati minun suussani. (Ps. 34:2)

Nämä sanat Daavid kohdistaa niihin, jotka iloitsevat Jumalassa vain puolen aikaa, siis silloin kun heille käy hyvin. Kun käy pahoin ilo on hävinnyt. Näin Daavid ei tehnyt. Apostolikin sanoo: Iloitkaa aina Herrassa. Siihen meillä onkin kyllin aihetta. Mikä näet voisi vahingoittaa sitä, jolla on armollinen Jumala! Ei turmele häntä synti, ei kuolema eikä helvettikään.

Tämä varoitus onkin meille aivan välttämätön. Daavid tahtoo tässä vahvistaa meitä taistelussa syntiä ja kaikkea pahaa vastaan, joiden keskellä täällä elämme. Ja vaikka joskus lankeammekin syntiin, ilo Jumalassa saa olla synnin murhetta suurempi. Totta on, että synti luonteensa mukaisesti synnyttää murhetta ja omatunto vapisee, emmekä me aina voi olla ilman syntiä. Silloin meidän kuitenkin on annettava ilon Herrassa vallita ja Kristuksen olla syntiämme suuremman. Johannes sanoo: Jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas, ja: Jos sydämemme syyttää meitä, niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaikki.