Päivän Manna 29.10.

Minä ylistän Herraa kaiken ikäni, veisaan kiitosta Jumalalleni, niin kauan kuin elän. (Ps. 146:2)

Jumalaa kiitetään ja ylistetään kahdella tavalla. Ensiksikin kunnioittamalla häntä sydämessä ja iloitsemalla hänestä. Maistamme ja tunnemme, että Herra on suloinen. Toiseksi kiitämme häntä niin, että julkisesti sytymme tunnustamaan maailmalle nämä sydämemme ajatukset Jumalasta.

Tällöin kuitenkin maailman viha kohdistuu meihin, sillä tällaiset sanat kutsuvat kuoleman ja ristin paikalle. Se, joka julkisesti kunnioittaa ja kiittää Jumalaa, hylkää maailman koko kunnian ja kiitoksen. Hän pitää mitättöminä tämän maailman teot ja sanat sekä niistä koituvan kunnian, mutta antaa kiitoksen ja kunnian yksin Jumalan teoille ja sanoille. Tätä maailma ei voi sietää. Tämän tähden saat harhauskoisen, viettelijän ja jumalanpilkkaajan nimen hylätessäsi monta oivallista tekoa. Kuinka he voisivat sietää sinun sanomanasi sellaista, joka panee häpeän alaiseksi heidät kaikkine tekoineen! On siis kallisarvoista kiittää ja ylistää vapaasti ja ääneen Jumalaa koko maailman kuullen.