Päivän Manna 13.11.

Jumala, ole minulle syntiselle armollinen. (Luuk. 18:13)

Kun synnit näin nousevat silmiemme eteen, niin että me tunnemme ne, ei ole helppoa kääntyä Jumalan puoleen. Silloin sanon itselleni: Sinä olet syntinen ja siksi Jumala vihastuu sinuun. Järjen ja maallisen oikeuden mukaan tämä päätelmä on oikea, sillä kun on ajallisista asioista kysymys, pitää paikkansa tämä sana: Olet tehnyt syntiä ja siksi tuomari tai keisari on sinulle vihainen.

Mutta kavahda kuin myrkkyä tuomasta tällaista maallista tuomion perustetta Herran Jeesuksen tuomioistuimen eteen, sillä se ei siellä päde. Siellä pätee tämä: Jos olet syntinen, ole hyvässä turvassa, sillä Jumala ei hylkää niitä, jotka tunnustavat syntinsä, vaan tahtoo armahtaa heitä.

Syntinsä tuntevan ja Jumalan vihaa ja tuomiota kauhistuvan ihmisen on paettava Jumalan turviin. Mikä Jumala se sellainen olisi, joka voisi vain hävittää ja surmata! Kauhistuttaminen ja surmaaminen on saatanan, omantuntomme ja syntien töitä. Jumalan on osattava tehdä suurempia. Hän lohduttaa ja tekee eläväksi sellaisessa hädässä. Näin hän näyttää, että hän pystyy suurempaan kuin saatana, laki ja paha omatuntoni.