Päivän Manna 19.8.

Anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme. (Matt. 6:12)

On kurjia pyhiä, jotka eivät voi antaa anteeksi eivätkä unohtaa lähimmäisensä velkaa. He ovat laadultaan sellaisia, etteivät he koskaan voi olla ihmiselle sydämestään armollisia ja lempeitä. Näin he ansaitsevat, ettei Jumala ole vain antamatta heidän velkaansa anteeksi, vaan että hän osoittaa heille myös sen epäsuosion, ettei anna heidän koskaan tulla tuntemaan velkaansa. Siksi he koristelevat itsensä ja sanovat: Minä en puhu tätä hänen vahingokseen enkä pahassa tarkoituksessa. Minä suon hänelle kaikkea hyvää.

Oi sinä ulkokullattu väärä ihminen, jos olisit lähimmäisesi ystävä, niin vaikenisit etkä niin halukkaasti ja mielihyvin levittäisi lähimmäisesi onnettomuutta. Sinä muuttaisit kirotun paheksumisesi sääliksi ja lempeydeksi, niin että puolustaisit häntä, vapauttaisit hänet velasta, peittäisit hänen syntinsä ja saattaisit muut vaikenemaan, rukoilisit Jumalaa hänen puolestaan, varoittaisit häntä veljellisesti ja auttaisit häntä nousemaan. Lopulta myös sinä itse saisit näin muistutuksen ja kehotuksen ajatella pelolla omaa puutteellisuuttasi, josta pyhä Paavali lausuu: Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea.