Päivän Manna 22.8.

On saarnattava hänen nimessään parannusta. (Luuk. 24:47)

Herra hylkää tässä sellaisen parannuksen, joka ei tapahdu hänen nimessään. Se ei tapahdu hänen nimessään, kun alan riehua omissa teoissani ja rohkenen sillä tavoin yrittää päästä synneistäni. Sitä Jumala ei voi sietää, sillä se ei ole parannusta Jeesuksen nimessä. Parannus hänen nimessään tapahtuu sen sijaan näin: Kristukseen uskoville Jumala antaa parannuksen heidän uskonsa kautta koko eliniäksi, ei vain silmänräpäykseksi tai hetkeksi. Kristitty ei näet heti tule täysin puhtaaksi, vaan parannus kestää koko hänen elinaikansa. Kristuksen sanojen mukaan älköön siis kukaan ryhtykö omilla teoillaan ja omassa nimessään parantamaan elämäänsä. Eihän kukaan ole synnin vihollinen.

Jos sen sijaan alan uskoa Kristukseen enkä epäile, että hän on ottanut pois syntini ja lohdutan itseäni hänen ylösnousemisellaan, tulee sydämeen halu rientää tekemään tehtäväni ilman vaativaa pakkoa. Sanon: Koska Herrani on tehnyt minulle kaiken tämän, minäkin tahdon noudattaa hänen tahtoaan parantamalla itseni Herrani mieliksi ja kunniaksi. Näin syntyy oikea parannus. Se lähtee sydämen pohjasta ja tapahtuu uskon synnyttämästä halusta, kun tutkin sydämessäni sitä, kuinka suuren rakkauden Kristus on minulle osoittanut.