Päivän Manna 29.9.

Ja katso, minä olen sinun kanssasi ja varjelen sinua, missä ikinä kuljet; sillä minä en jätä sinua, ennenkuin olen toteuttanut sen, minkä minä olen sinulle puhunut. (1. Moos. 28:15)

Siitä sanasta, jonka Herra puhui ja jolla hän siunasi Jaakobin, voimme hyvin päätellä, millainen hänen tilansa oli. Jumala ei ole jaarittelija, joka puhuu tarpeettomia sanoja. Jaakob oli ollut suuressa murheessa ja tuskassa. Hänen oli täytynyt paeta varkain hänen veljensä uhattua hänen henkeään. Kun hän on nyt avuttomana tällaisessa vaarassa, Jumala on läsnä ja lupaa auttaa ja suojella häntä.

Tämä on kirjoitettu ollaksemme varmoja siitä, ettei Jumala hylkää omiaan. Vaikka koko maailma olisi meitä vastaan, hän on läsnä auttamassa. Ja vaikka näyttäisikin siltä, että kaikki menisi nurin ja meidän täytyisi hukkua, Herra on kuitenkin läsnä ja hän voi silmänräpäyksessä temmata meidät hädästä. Miksi hän sitten ei auta meitä heti? Siksi, että hänen armonsa, tekonsa ja sanansa sitä paremmin tunnettaisiin ja osoittautuisi todeksi, että hän voi auttaa kuolemasta. Emmehän me sitä usko, ennen kuin saamme sen kokea. Tämä lohdutus ei tule kenenkään osaksi, joka ei näe olevansa kaikkien luotujen hylkäämä ja vailla ketään muuta auttajaa kuin yksin Jumala.