Päivän Manna 5.10.

Jumala, luo minuun puhdas sydän. (Ps. 51:12)

Daavid ei tässä puhu kertakaikkisesta luomisesta, vaan jatkuvasta ja kerran täyttyvästä. On kuin hän sanoisi: Jumala, sinä olet alkanut minussa sen työn, että uskon armoosi ja panen siihen toivoni. Vahvista ja saata päätökseen tämä alkamasi työ laupeutesi tähden.

Ei pidä luulla, että profeetta tässä puhuisi ulkonaisesta lihan puhtaudesta. Hän puhuu sydämen hengellisestä puhtaudesta. Tuomitseehan jo ihmisjärkikin inhoten saastaisuutena kateuden, vihan, murhan, suuttumuksen ja muut senkaltaiset, joista sydän voi tahraantua. Profeetta rukoilee tässä kuitenkin puhdistusta sydämen hengellisestä saastasta, josta järki ei mitään tiedä, puhdistusta kaikista Jumalaan kohdistuvista vääristä ja petollisista ajatuksista, että hän oppisi uskomaan ja tunnustamaan Jumalan armolliseksi ja laupiaaksi.

Kun sydän luo itselleen kuvan vihastuneesta Jumalasta, syntyy heti epäjumalanpalvelus. Me ajattelemme näet, että Jumala on toisenlainen kuin hän olemukseltaan on. Silloin pyrimme sovittamaan tämän Jumalan tavalla, jonka hänen sanansa kieltää, tai joudumme epätoivoon. Välttyäkseen kaikesta tällaisesta harhasta Daavid rukoilee puhdasta sydäntä, joka tuntee oikein Jumalan ja rakastaa häntä vapahtajana ja kaikista synneistä, kuolemasta ja onnettomuudesta päästäjänä.