Päivän Manna 28.9.

Te olette näet kutsutut vapauteen, veljet; älkää vain salliko vapauden olla yllykkeeksi lihalle. (Gal. 5:13)

Kristitty on sellainen ihminen, joka tekee aivan samoja tekoja kuin muutkin, paitsi että hänen omantuntonsa tila on toinen. On kahdenlaista saarnaa, lakia ja evankeliumia. Omalletunnolle ei saa saarnata mitään lakia eikä käsille mitään evankeliumia.

Omalletunnolle on saarnattava, että ihminen tulee vanhurskaaksi ja pelastuu ainoastaan uskon kautta Jeesukseen, ei minkään teon kautta. Ulkonaisen elämän, vanhan ihmisen, tehtäväksi sen sijaan on pantava kaikki lain vaatimukset. Näin laki pysyy ulkopuolella, mutta evankeliumi sisäpuolella. Laki ei tee mitään muuta kuin vaatii, pakottaa ja pitää kansaa kurissa. Paavali sanoo käyttäneensä sitä näin: Minä kuritan ruumistani ja masennan sitä. Koko laki pidetään, mutta kuitenkin sanotaan: Ei tämä auta sydäntä eikä omaatuntoa.

Jos käännämme asian päinvastaiseksi antamalla lain vallita omaatuntoa ja sallimalla lihalle vapauden, olemme kääntäneet asian nurin. Niin muutamat tekevät sanoessaan: Koska hyvät teot eivät auta pelastukseen, elän vapaasti.

Opi siis tekemään oikein ero: omantunnon pidät vapaana ja ruumiille panet lain, etkä tee päinvastoin sitomalla kummankin tai jättämällä kummankin vapaaksi.