Aihetta ajatella

”Oletko punainen vai valkoinen?” kysyttiin minulta vähän aikaa sitten. Vastasin hieman hämmentyneenä olevani punainen ja valkoinen. Kerroin kysyjälle isän suvun punakaartilaisista ja äidin puolen valkoisista. Kysyjä oli selkeästi tyytyväinen vastaukseeni. Hän kertoi olevansa punainen.

Häkellyin kysymyksestä, koska se oli ensirepliikki. Ajattelin, että tällaisen kysymyksen joku olisi voinut esittää sata vuotta sitten. Olin osallistumassa samaan sote-alan koulutukseen kysyjän kanssa. Emme tunteneet toisiamme entuudestaan.  Kysymyksen esittäjä oli vielä minua nuorempi. Tästä käynnistyi kuitenkin hieno ja syvällinen keskustelu, jota jatkoimme useamman päivän ajan. Sisällissota kiinnosti molempia. Meillä oli yhteinen historia.

Ihmisillä on tarve puhua ja käsitellä raskaitakin asioita. Ei siitä niin kauan ole. Vain sata vuotta. Kansa taisteli verisesti. Omiemme välisessä vihanpidossa kuoli yli 36 000 ihmistä, lapsiakin.

Hyvä on muistelun ja historian vaiheiden kertaamisen ohella tiedostaa se, että yhtenäisyys ei ole pysyvää. Yhtenäisyyden säilymiseksi on tehtävä työtä, nähtävä vaivaa. Keskeistä on, että ketään ei jätetä ulkopuoliseksi. Eri tavalla ajatteleminen ei saisi merkitä eriarvoisuutta.

Muutama päivä sitten uutisissa näytettiin, kuinka Helsingin Kalliossa ihmiset jonottivat ruokaa lumipyryssä. Kahdesti viikossa, keskiviikkoisin ja perjantaisin Veikko ja Lahja Hurstin Laupeudentyö ry ruokkii työttömiä, eläkeläisiä, kodittomia, yksinhuoltajia, maahanmuuttajia, pätkätyöläisiä, opiskelijoita sekä yhteiskunnan kelkasta pudonneita ilmaisella ruoalla. Samassa lähetyksessä Veikko murehti rahojen vähäisyyttä. Viime päivinä ihmiset ovat heränneet auttamaan. Tämä on hieno asia. Sleyn katulähetys tekee samalla tavalla arvokasta työtä vähäosaisimpien keskuudessa Hermannin diakoniatalolla, Helsingissä. Tähänkin työhön kaivataan lisää apukäsiä ja varoja.

Ymmärrämme yhtenäisyyden ja toisista välittämisen tärkeyden, mutta kuitenkin se on uhattuna.

Todellinen yhteys on kuitenkin Jumalan synnyttämää yhteyttä. Se ei ole meistä ihmisistä lähtöisin. Yhteys syntyy ylhäältä. Jumalan rakkaus synnyttää kestävää yhteyttä. Jumalan rakkaus synnyttää sitä yhteyttä, mitä jokainen ihmissydän kaipaa.

Ihmissydän on rauhaton kunnes se löytää levon Jumalassa. Sydämen syvin kaipaus monelle on löytää lepo Jumalassa vielä tänäkin päivänä.

Isoäitini kertoi, kuinka hän kerjäsi ruokaa veljessodan aikaan. Välillä hän pysähtyi rukoilemaan männyn juureen pakkasen paukkuessa. Jumalaan turvauduttiin.

Vahvan on vaikea asettautua heikomman asemaan. Jos omat voimat eivät riitä auttamiseen, on hyvä raivata tilaa mielessä nöyrälle kiitollisuudelle ja suhteellisuudentajulle. Moni on saanut paljon.

Sisällissota on osa yhteistä menneisyyttämme. Tänä vuonna siihen voi tutustua, omassa perheessäkin. Sodasta on vierähtänyt jo sen verran, että asioita voi tarkastella kummankin osapuolen näkökulmasta.

Teksti on julkaistu Sanansaattajassa 5/2018