Moninkertainen isoäiti

Tänä vuonna pyöreät 70 täyttävä Eila Keskitalo on aktiivinen keskipohjalainen. Juuri tänään Keskitalolle tärkeää ovat puoliso, lapset, kymmenen lastenlasta, Kokkolan ladut ja Evankeliumiyhdistyksen Armon kappeli.

Kuka olet?

Keskitalon Eila, Kannuksesta kotoisin. Jos Jumala suo, täytän syksyllä 70 vuotta. Olen ollut eläkkeellä nyt seitsemän vuotta perushoitajan työstäni Kokkolan keskussairaalassa. Tänään olen päässyt taas hyvään vauhtiin hiihtoharrastuksessani.

Oletko tänään jostakin kiitollinen?

Olen kiitollinen siitä, että saan olla Jumalan lapsi ja armahdettu syntinen. Olen tänään saanut nousta sängystä ja ajattelen, että se on suuri lahja. Olen myös iloinen läheisistä ja ystävistä, lapsista ja lapsenlapsista, joita minulla on kokonaista kymmenen!

Armon kappeli. Mitä siitä tulee sinulle ensimmäisenä mieleen?

No aivan ensimmäisenä mieleeni nousee lause, joka lukee siellä alttarin alaosassa: ”armosta olette pelastetut”. Se on lohdullista. Olemme kaikki samalla viivalla syntisiä, mutta armahdettuja. Jeesus on kuollut jokaisen synnin takia.

Olet moninkertainen isoäiti. Millaisen roolin se tuo seurakuntaelämääsi?

Se tuo mukanaan montakin roolia. Silloin kun emme ole keittiötiimissä ja lapsenlapsemme ovat mukana Armonkappelin jumalanpalveluksessa, pidämme heistä huolta. Kun en ole enää työelämässä mukana, toimimme mieheni kanssa Evankelisten opiskelijoiden kummeina. Se tarkoittaa sitä, että olemme mukana opiskelijailloissa. Meille voi tulla juttelemaan. Olen aina sanonut, että me voimme olla tukena ihan millaisissa tahansa asioissa. Rukoilen, että kummilla olisi isot korvat.

”Silloin kun emme ole keittiötiimissä.” 

Keittiö on kyllä minulle sydämen asia. Haluan olla siellä missä tarvitaan ja pidän kovasti keittiöhommista. Ja sen myötä siellä tulee kyllä aika paljon oltua. Olemme mieheni kanssa molemmat mukana Armonkappelin keittiötiimissä. Sen lisäksi olen mukana Kokkolan seurakunnan lähetyssopin tarjoiluja järjestämässä. Siinä kullakin herätysliikkeellä on oma vuoronsa.

Mikä sinulle on rakkainta evankelisuudessa?

Se, että puhutaan siitä, että me saamme olla lunastettuja jokainen. Kukaan ei voi vedota siihen, että olisi tehnyt enemmän tai vähemmän kuin toinen. Armo on iloista ja vapaata Jumalan lasten armoa.

Entä mikä evankelisuudessa rassaa?

Minua harmittaa, että joskus ajatellaan evankelisten pitävän liian halpana tätä armoa. Korostankin aina sitä, että Jeesus on kuollut ristillä ihan kaikkien puolesta. Ei ketään voi pitää arvokkaampana kuin toista.

Teksti julkaistu Sanansaattajassa 5/18.