Ääni kirkollis-
kokouksessa

 

Juha Perilä on nuorisotyönohjaaja Herttoniemen seurakunnassa ja nyt myös tuore kirkolliskokous- ja hiippakuntavaltuustoedustaja Sipoosta. Hän on ensimmäistä kertaa mukana toukokuussa aloittavassa uudessa kirkolliskokouksessa.

Millä mielellä lähdet uutena kirkolliskokoukseen?
– Olen yllättynyt ja tosi kiitollinen, että minut valittiin. Tässä on vielä vähän sen ihmettelyä, ja pikku hiljaa ajatus suuntautuu tulevaan. Kansankirkko on minulle tärkeä ja tullut rakkaaksi elämän aikana. Ennen kuin kirkolliskokous alkaakaan on vielä merkittäviä tapahtumia, kun Helsingin hiippakunnassa keskustellaan, mihin valiokuntaan kukin sijoittuu.

Miksi alun perin lähdit ehdolle?
– Olen aina ollut kiinnostunut kirkollisesta vaikuttamisesta ja olen Herttoniemessä työssä ollessani koonnut toistakymmentä vuotta nuorisotyömyönteistä listaa seurakuntaneuvostoa varten. Myös omassa tuttavapiirissäni on ollut kirkolliskokousedustajia, ja sitä kautta on tullut terveisiä kokouksesta. Nyt kun yksi tuttu nuorisotyöntekijä ei enää lähtenyt ehdolle, niin ajattelin, että ehkä voisin lähteäkin itse.

Minkä takia nuorisotyöntekijäedustus on tärkeä?
– On tärkeää, että kirkolliskokouksessa kuuluu nuorisotyöntekijöiden ääni ja sitä kautta myöskin nuorten ääni. Ajattelen, että nuorisotyön maailmasta ja ammatista on paljon ammennettavaa. Päättäminen on ollut pitkään pappiskeskeistä, ja on hyvä, että mukana on maallikoita ja myös muita kirkon ammattiryhmien edustajia. Esimerkiksi 30 vuotta vireillä olleen diakonaatin eteneminen olisi varmasti ollut nopeampaa, jos muutkin työntekijät olisivat olleet enemmän edustettuina.

Miten nuorisotyön äänen tulisi näkyä kirkolliskokouksessa?
– Kirkolliskokous on tehnyt hyviä nuorisoa koskevia päätöksiä. Esimerkiksi viime syksynä päätettiin, että jokaiseen pääseurakuntaan pitää tulla oma nuorten neuvosto. Aloite siihen kerättiin kymmenen vuotta sitten, mikä kertoo siitä, että päätöksen teko on hidasta. Toivoisin, että olisin kirkolliskokouksessa mahdollisimman monen ihmisen edustaja enkä vain itseni edustaja. Haluan kuulla, mitä muut ajattelevat ja toivovat, ja sen kautta lähteä liikkeelle. Kirkosta ei saisi enää riitojen ja turhan takia erota ketään. Kansankirkon pitäisi säilyä niin, että siihen mahtuisivat kaikki.

Mikä on nuorisotyön tulevaisuus kansankirkossa?
– Näen sen hyvin myönteisenä. Rippikoulu on käsittämättömän hyvässä tilanteessa verrattuna moneen muuhun kirkon asiaan. Vaikka kokonaiskävijämäärät ovat hieman laskeneet, siitä huolimatta rippikoulu on hyvässä maineessa, ja sinne halutaan tulla. Se on pysynyt menestystarinana, ja se on myös nuorisotyön mahdollisuus. Mutta kun kasteluvut pienenevät, niin aikaa myöten se heijastuu rippikouluunkin. Meillä Herttoniemessä kävi 2019 kuitenkin sellainen ihme, että koko ikäluokasta oli 161 nuorta, jotka eivät kuuluneet kirkkoon, ja joka ikinen kävi silti rippikoulun.

Teksti julkaistu Sanansaattajassa 5/20.


Jaa tämä artikkeli



Lisää artikkeleita: