Päivän Manna 8.8.

Muista pyhittää lepopäivä. (2. Moos. 20:8)

Todellista hengellistä lepopäivää vietämme silloin, kun sydän viettää sitä. Se on tämän käskyn pääasia ja koskee koko ihmistä. Vertauskuvan tästä Kristus on antanut meille maatessaan haudassa. Siinä hän piti lepopäivän oikein. Hän lepäsi rauhassa ja pidättyi kaikista teoista.

Oikean hengellisen lepopäivän viettäjän on oltava kokonaan kuollut Kristuksen kanssa. Kukaan ei voi pitää lepopäivää oikein, ellei ole täysin kuollut. Oikeaa lepopäivää me alamme täällä viettää, kun vanha ihmisemme lakkaa kaikista omista teoistaan, haluistaan ja himoistaan. Kaikkien niiden on oltava kuolleita oikeana hengellisenä lepopäivänä. Kaiken meissä olevan on oltava jumalallista, niin kuin pyhä Paavali sanoo: Minä olen lain kautta kuollut pois laista elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä minä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa.

Tämä on kristittyjen oikeaa lepopäivän pyhittämistä. Näin eläessämme tiedämme sen olevan mieluista Jumalalle. Saan olla vakuuttunut siitä, että mitä teenkin, sen Jumala vaikuttaa minussa. Tällaiset ovat hengellisen lepopäivän oikeita tekoja, jotka kumpuavat uskosta, kuuliaisuudesta Jumalaa kohtaan ja hänen käskyjensä noudattamisesta.