Päivän Manna 10.8.

Älä tapa. (2. Moos. 20:13)

Kuinka paljon hyvää Jumala meistä uskookaan! Hän ajattelee: Maailmassa minulla on järjettömiä, raivoisia eläimiä, tiikereitä ja susia. Minun on teljettävä ne vahvojen muurien taakse ja häkkeihin, etteivät ne tappaisi ja vahingoittaisi toisiaan. – Ellei näet Jumala ajattelisi näin, hänen ei tarvitsisi antaa meille tätä käskyä. Hän tuntee kuitenkin luontomme perin pohjin. Tämäkin synti on meissä jo syntymästämme ja siksi hän antaa meille tämän käskyn oppiaksemme tuntemaan itsemme.

On kuitenkin kuohuttavaa, että Jumala puhuu niin yleisesti tuomiten kaikki, hurskaat ja pahat. Olisihan hänen toki pitänyt tästä erottaa erikseen pyhä farisealaiskansa! Mutta erottamatta ketään hän sanoo: Te olette kaikki tyynni murhaajia.

Ehkä sanot: En suinkaan tahdo tappaa ketään. Niinpä niin, ystäväni, osaathan sinä olla hurskas, jos vain noudatetaan sinun mieltäsi ja ollaan sinulle ystävällisiä. Mutta jos sinulle tehdään vääryyttä ja vahinkoa, ilmenee aivan heti, voiko mielesi olla ystävällinen ja hyvänsuopa vihollistasi kohtaan. Ei suinkaan riitä se, ettet ole ketään ottanut hengiltä. Vaikka oletkin pidättänyt kätesi verta vuodattamasta, sydämesi pohja on kuitenkin myrkytetty. Et sinä vihollisellesi mitään hyvää suo. Kun hänelle käy pahoin, hymyilet salavihkaa tai kun hänen käy hyvin, kadehdit häntä. Tätä juuri sanotaan tappamiseksi, ei tosin ulkonaisesti, mutta sisimmässä.