Päivän Manna 22.10.

Kurittava nuhde on elämän tie. (Sananl. 6:23)

Se joka tuntee Jumalan ei kyllästy hänen tuntemiseensa koskaan. Hän janoten kaipaa sitä aina vain enemmän. Sillä, joka ei kaivaten janoa kasvaakseen Jumalan tuntemisessa ja saadakseen katsella häntä iankaikkisesti toisessa elämässä, on vain tämän tuntemisen vaahtoa, joka ei voi ravita, ei lohduttaa eikä uudistaa häntä.

Jumala tekee oikein lähettäessään kristityilleen kaikenlaisia kärsimyksiä, että heräisimme yhä enemmän isoamaan ja janoamaan sekä pääsisimme yhä täydellisempään totuuden tuntemiseen. Nämä kärsimykset varjelevat meitä kyllääntymästä ja opettavat meitä etsimään Jumalalta lohtua ja apua. Näin Herra teki marttyyrien aikana. Hän salli miekan, tulen, veden ja petojen surmata heidät ja vei heidät näin siihen tosi kouluun, jossa he oppivat tuntemaan Jumalan tahdon. Tämä uskon koettelemus ja kokemus vahvisti heitä, niin että he kuolivat iloisesti ja mielellään.

Me sitävastoin emme tahdo kärsiä mitään sellaista. Siksi olemmekin heikkoja, vieläpä niin arkoja ja laiskoja, että jos hiukankin tulee savua silmiin, rohkeus ja ilo ovat tiessään.