Päivän Manna 20.10.

Mene pois minun tyköäni, Herra, sillä minä olen syntinen ihminen. (Luuk. 5:8)

Sairas omatunto pakenee luonnostaan Vapahtajaa – kuten tässä Pietari – ajatellen: Voi Jumala, en ole sen arvoinen että voisin pelastua olemaan enkeleiden ja pyhien parissa. – Tällainen itsensä tunteminen on hyvä ja kuta syvempi sen parempi. Armoa et saa kuitenkaan hylätä syntiesi tähden, sillä kaikkein kelvollisin ja sopivin olet silloin kun tunnet omantuntosi vapisevan ja pyrkivän karkoittamaan sinut armosta. Silloin omatuntosi saa lohdutuksen ja voit yhdessä profeetta Miikan kanssa sanoa: Kuka on Jumala, niin kuin sinä olet, joka annat pahat teot anteeksi – ja heität heidän syntinsä meren syvyyteen.

Epäjumalia ovat kaikki ne jumalat, jotka eivät ota pois syntiä. Miika sanoo siis oikein, ettei kukaan sellainen kuin meidän Jumalamme. Muut jumalat tahtovat löytää, mutta eivät antaa hurskautta. Mutta meidän Jumalamme antaa meille vanhurskauden. Hän ei löydä sitä meistä. Sinun ei tarvitse olla epätoivoissasi, vaikka omatuntosi vapisee ja tuntee syntiä, sillä kuta hävettävämmältä mielestäsi näytät, sitä pikemmin Jumala antaa sinulle armonsa ja kuta enemmän tunnet olevasi syntinen ja tahtovasi juosta pois hänen luotaan, sitä enemmän sinun on tunkeuduttava hänen luokseen.