Päivän Manna 15.10.

Hanna ei poistunut pyhäköstä, vaan palveli siellä Jumalaa paastoilla ja rukouksilla yötä ja päivää. (Luuk. 2:37)

On perin vaarallista kiinnittää huomio vain tekoihin tarkkaamatta tekijää, hänen asemaansa ja kutsumustaan. Jumala ei voi sietää sitä, että jätetään kutsumuksen tai aseman vaatimat teot sikseen ja yritetään suorittaa pyhien tekoja.

Jos siis aviovaimo jäljittelisi Hannaa, jättäisi miehensä ja lapsensa voidakseen rukoilla, paastota ja käydä kirkossa, se olisi suorastaan Jumalan kiusaamista, avioelämän ja leskeyden sekoittamista toisiinsa, kutsumuksensa laiminlyömistä ja ryhtymistä vieraisiin toimiin.

Jumalan palveleminen ei ole sidottu yhteen tai kahteen tekoon, eikä se myöskään sisälly yhteen tai kahteen elämänmuotoon, vaan se jakaantuu kaikkien tekojen ja elämänmuotojen kesken. Hannan ja hänenlaistensa yksinäisten leskien tehtävänä on alituinen paastoaminen ja rukoileminen. Aviovaimon ja hänenlaistensa tehtävänä ei ole vain rukoileminen ja paastoaminen, vaan lapsista ja taloudesta huolehtiminen Jumalan pelossa. Tämän vuoksi Hannan teoista puhuttaessa kuvataan niin monisanaisesti hänen elämänmuotoaan ja ikäänsä, jotta vastustettaisiin kaikkia niitä, jotka pyrkivät pöyhistelemään teoillaan ja imemään myrkkyä näistä ruusuista.

Ennen muuta hän siis muistuttaa heitä pysymään kutsumuksessaan. Jokaisessa elämänmuodossa on työtä kyllin.