Päivän Manna 17.10.

En minä jätä teitä orvoiksi; minä tulen teidän tykönne. (Joh. 14:18)

Sanalla orvot Herra osoittaa, miltä hänen seurakuntansa näyttää sekä sen oman tuntemisen mukaan että maailman silmissä. Se ei ole kuin kaunis, hyvin järjestetty valtakunta, vaan hajalle lyöty viheliäisten orpolasten joukko, jolla ei ole johtajaa, ei suojaa eikä turvaa tässä maailmassa. Sitäpaitsi maailma pilkkaa ja pitää hulluina heitä siksi, että he pitävät itseään Jumalan kansana.

Itse kullakin on tämän lisäksi oma häntä ahdistava ja rasittava hätänsä aivan kuin yksin hän olisi syvyyksissä hylättynä. Herran Kristuksen läsnäolo ja lohdutus on siis salattuna ja syvään kätkettynä uskossa.

Kristityt eivät aina tunne sitä, vaan pikemminkin tuntevat jotakin täysin vastakohtaista perkeleen estäessä heitä ajattelemasta mitään hyvää Jumalasta. Näin käy sekä sisällisesti heidän lihallisen arkuutensa vuoksi että ulkonaisesti maailman vihan tähden. Kristityt eivät siis ole osallisina yksinomaan lohdutuksesta ja ilosta, vaan todellakin kokevat surua ja tuskaa sekä kamppailevat kuolemaa vastaan. Olkoon siis kristitty tässä elämässä ymmärtäväinen. Älköön hän arvostelko tätä omien ajatustensa mukaan, vaan tietäköön, että hänen on tällaista kiusausta vastustaakseen luotettava Herran lohdutussaarnaan.