”Minä kastan sinut…”

Kaste on liittymistä paitsi Jumalan valtakunnan jäseneksi myös seurakunnan jäseneksi, oltiin sitten missä päin maailmaa tahansa. Kulttuurit kuitenkin eroavat toisistaan suurestikin. Sanansaattaja-lehden numerossa 17/2018 tutkitaan kristillisen kasteen kielteisiä lieveilmiöitä eri lähetyskentillä. Tässä nettijatko-jutussa kysytään: ”Pitääkö kasteopetusta muokata kontekstiin, siis asiayhteyteen ja kulttuuriin sopivaksi?”

Evankeliumiyhdistyksen lähetyskentillä, kuten Suomessakin, kasteesta opetetaan Lutherin katekismuksen pohjalta. Moni lähetti ei ole pappi eikä kasta itse, mutta tuntee aihepiiriä oman lähetyskenttänsä kontekstista.

Kenian lähetit Anna-Liisa ja Paavo Markkula kokevat, että katekismuksessa on kiteytetty hyvin, miksi kaste on tarpeen.

– Kysymysten ja vastausten muodossa muutoin järjelle käsittämätön Jumalan salaisuus on saatu mahdollisimman ymmärrettäväksi.

Markkulat kertovat, että paikallinen pastori Hamilton Shihemi oli todennut, että kasteen oppi on sama aina ja kaikkialla. Samoin asian näkee Japanin lähetti Hiroaki Yoshimura.

– En näe Vähä katekismuksessa mitään aika- tai maanosasidonnaisuutta. Se on hyvin yleispäteväksi laadittu dokumentti, mielestäni sen sisällön suhteen ei ole kontekstuaalisuudesta johtuvaa ongelmaa, toteaa Yoshimura.

Japanin hengellinen kulttuuri luo kuitenkin haasteensa kristilliseen opetukseen yleensä: kulttuuri ei tunnista monoteistista Jumalaa – sitä, että on vain yksi Jumala. Yoshimura painottaa, että kasteopetuksessa on käytettävä paljon aikaa apostolisen uskontunnustuksen ensimmäisen opinkappaleen sekä kymmenen käskyn kolmen ensimmäisen käskyn opettamiseen, jotka koskevat Jumalan kaikkivaltiutta ja sitä, että Hän on kaiken luoja.

Keniassa muilla kuin kristityillä seurakunnilla on erilaisia tapoja, joita saatetaan kutsua kasteeksi.

–Joskus nuorisoseminaarissa opettaessamme meiltä kysyttiin: Onko se kristillinen kaste, jos hyppään nuotion yli? Tai jos vannon valan lipun alla? Vastaus oli ei. Se on jotain muuta, Markkulat kertovat.

Kulttuurieroja lähelläkin

Kristinuskon ymmärtämisessä on haasteensa myös naapurimaissamme, mutta erilaisista kulttuurisista syistä. Kommunismin jäljet näkyvät Virossa ja Venäjällä. Venäjän lähetti Pasi Hujanen toteaa, että tieto kristillisyydestä on hyvin vähäistä, opetuksessa on lähdettävä hyvin perusteista ja varmistettava, että asia tulee ymmärretyksi. Viron lähetti Joona Toivanen kertoo, että virolaisilla saattaa olla vääriä käsityksiä ja ennakkoluuloja uskonnosta ja uskonnollisuudesta. Kulttuuri on etääntynyt kristillisyydestä. Rippikoulukin on hyvin tiivis ja usein paljon luentoja sisältävä.

– Aina ei ole helppo tietää, miten rippikoululaiset ymmärtävät tai ottavat opetuksen ja mikä sen merkitys heille on, toteaa vajaan vuoden Virossa lähettinä toiminut Liisa Rossi.

Keski-Eurooppaan matkatessa haasteet muuttuvat: siellä lähetystyötä tehdään maahanmuuttajien parissa. Saksassa puolisen vuotta lähetystyössä olleet Marko ja Siiri Turunen ovat havainneet, että Lähi-idästä tulleiden kasteopetuksen yksi merkittävä painotus on sen ymmärrettäväksi tekemisessä, että kristinuskossa ei ole kyse tiettyjen sääntöjen noudattamisesta.

– Kyse on suhteesta elävään Jumalaan, joka on jo tehnyt kaiken syntisen ihmisen puolesta, Turuset toteavat.

Minkä ikäisiä kentillä keskimäärin kastetaan?

Japani

Kastetut ovat yleensä aikuisia, vauvakaste on harvinaista. Vanhemmat haluavat, että lapsi kasvaa ensin ymmärtämään, mistä on kyse ja saa tehdä valinnan kasteesta itse.

Kenia

Kastettavia on vauvasta vaariin, mutta suurin osa on lapsia, joskin vanhempia kuin Suomessa.

Saksa

Turusten työseurakunnassa kastetaan noin parikymmentä kuukaudessa, lasten osuus on noin muutama kuukaudessa. Arviolta 60 % on noin 25-vuotiaita.

Venäjä

Lapset kastetaan usein hieman vanhempina, vauvakasteita on harvoin. Toisinaan kastetaan aikuisia, vanhuksiakin.

Viro

Kristittyjen perheiden lapsia kastetaan vauvoina tai hieman isompina. Usein aikuisina kastettavat haluavat saada kasteen ja käydä rippikoulun, jotta he saisivat kirkkohäät tai pääsisivät kummiksi.