Myanmarin monimutkainen kriisi

YK on ilmoittanut, että Myanmarissa on käynnissä ”oppikirjaesimerkki etnisestä puhdistuksesta”. Tilanne näyttää paikan päällä erittäin mutkikkaalta.

Myanmarissa asuu 135 heimoa kielineen ja kulttuureineen. Valtaosa maan 52 miljoonasta asukkaasta on burmalaisia. Maan yhtenäisyys rakoilee, sillä osavaltioiden alueilla on paikallisarmeijoita, jotka ajavat heimojen oikeuksia ja jopa itsenäistymispyrkimyksiä. Maan nykyinen hallinto käy alueellisia rauhanneuvotteluja. Levottomuuksia ei helpota laaja huumebisnes, johon liittyvä korruptio iskee koko maan asukkaisiin.

Yhdeksänkymmentä prosenttia myanmarilaisista on buddhalaisia. Kristittyjä Myanmarissa on vain noin 5 prosenttia.

– Joillakin heimoalueilla valtaosa väestöstä on kääntynyt kristityiksi. Tietyillä alueilla enemmistö väestöstä voi olla kristittyjä. Täällä on perustuslaillinen uskonnonvapaus, mutta se ei aina toteudu. Kokoontumisvapautta on rajoitettu aivan viime päivinäkin. Esimerkiksi jotkut ammatit ovat kristittyjen saavuttamattomissa, Evankeliumiyhdistyksen lähetystyöntekijä Sirkka-Liisa Huhtinen kertoo.

Myanmarissa on myös vanha muslimivähemmistö. Huhtisten kotikaupungissa Yangonissa muslimeja ja moskeijoita näkyy paljon. Hinduja maassa on vain muutama prosentti.

Myanmarin nationalistisesti värittynyt theravada-buddhalaisuus on synnyttänyt maahan buddhalaisia väkivaltaisia ääriliikkeitä, joissa on havaittavissa samanlaisia piirteitä kuin Intian väkivaltaisesti radikalisoituneissa hinduliikkeissä.

Ei kriisi, vaan kriisejä

Sirkka-Liisa ja Pekka Huhtisen mukaan Myanmarin kriiseistä tulee puhua monikossa. Ihmisoikeusaktivisti ja valtionkansleri Aung San Suu Kyin johtama tuore siviilihallinto on saanut käsiteltäväkseen monia kriisipesäkkeitä. Näistä tunnetuin sijaitsee Rakhinen osavaltiossa.

– Kriisin syyt ovat syntyneet vuosikymmenien, ellei satojen aikana ja kärjistyneet viime vuosikymmeninä. Rakhine-osavaltion alue on vanhastaan ollut portti Intiasta Burmaan. Burmalaiset eivät pidä rohingyalaisia burmalaisina vaan maahan tulleena bengali-heimona, lähetystyöntekijä Pekka Huhtinen kertoo paikan päältä.

Kriisiin liittyvät sekä heimolliset että uskonnolliset ristiriidat. Muslimiväestön osuus on kasvanut ja paikan päällä huhutaan maahan saapuneen Bangladeshin kautta paljon laittomia siirtolaisia. Bangladeshin raja-alueella toimii rohingya-muslimien vapautusarmeija, joka ajaa hallinnollista itsenäisyyttä.

– En pidä mahdottomina väitteitä muslimiarmeijan kytköksistä al-Qaida -järjestöön ja talibaneihin. Jos tämä pitää paikkansa, on tilanne enemmän kuin mutkikas, Huhtinen jatkaa.

Konfliktin osapuolina ovat Myanmarin hallitusta edustavat poliisi- ja sotilasjoukot sekä rohingya-muslimien kapinallisarmeija.

– Kärsijöitä ovat kaikki siviilit. Olemme nähneet viime päivinä uutiskuvia alueelta paenneista rohingya-perheistä lapsineen ja vanhuksineen. Bangladesh ei ole aiemmin ottanut rohingya-pakolaisia vastaan, mutta nyt tilanne on pakon edessä muuttunut. Bangladesh tarvitsee nyt kansainvälisen yhteisön apua inhimillisen hädän lievittämiseksi, Sirkka-Liisa Huhtinen kertoo.

Myanmar Institute
of Lutheran Theology

Huhtiset työskentelevät Myanmarin luterilaisen teologisen instituutin parissa. Instituutin historiallinen ensimmäinen lukuvuosi lähestyy loppuaan ja toista lukuvuotta ideoidaan. Instituutti sijaitsee Yangonin kaupungissa, joka on noin 700 ajokilometrin päässä Rakhinen  osavaltiosta.

– Toistaiseksi kriisi ei ole vaikuttanut elämäämme ja toimintaamme. Rakhinen kriisi ei näy Yangonin katukuvassa. Tilanteen kansainvälisistä ulottuvuuksista ollaan kyllä huolistuneita. Paikalliset pitävät ulkomaisten tiedotusvälineiden uutisointia yksipuolisena, sillä niissä ei huomioida heidän mukaansa riittävästi historiallisia taustatekijöitä, Sirkka-Liisa Huhtinen päättää.

Teksti julkaistu viikon 38 Sanansaattaja-lehdessä.